Uudessa viherkasvissa tai kukassa on jotain mystistä eksotiikkaa. Ehkä se johtuu siitä, että siinä kohtaa on edessä aina uusi mahdollisuus saada se kukoistamaan. Joskus se onnistuu, toisinaan ei. Niillä tuntuu olevan oma tahto (niilläkin!). Joku onneton menestyy, vaikkei sitä juuri muisteta, kun taas toinen kituu, vaikka sille kuinka juttelisi.
Tässä tämänhetkinen pikkuplantaasini. Onhan se kuvassa aika vaatimaton, mutta maasta se pienikin ponnistaa. Tuossa kasvaa jostain syystä kolmea erilaista tomaattia (en osaa sanoa, miksi juuri tomaatteja, kun ei jälkikasvukaan niitä syö) ja yksi paprikalajike. Väsäilin grillitikkuja pätkimällä ja pahvikuvioita liimaamalla tuollaiset yksinkertaiset nimikyltit.
Saa nähdä, miten taimeni tuosta kehittyvät. Viime vuonna pihvitomaattien kasvatus päätyi siihen, että kun olin siirtänyt taimet postimerkin kokoiselle kasvimaalleni, unohdin ne sinne lähes koko kesäksi. Loppukesästä sitten ihmeteltiin, kun nyrkinkokoiset pihvitomaatit lojuivat maassa alapuoli aivan homeessa....hölmöläisten hommaa!
Peltiruukkuun istutin jokunen viikko sitten anopilta saadut timjamin ja mintun ja elossahan nuo vielä näyttävät olevan. Kumma juttu muuten, miten paljon nuo pienet kivet kasvien juurella parantavat yleisilmettä!
Tämä suloinen pullojukka oli Natiaisen valinta omaksi kasvikseen. Ruukku on hänen itsensä päiväkodissa koristelema. Pääsiäisen tienoilla siinä kasvoi rairuohoa, mutta nyt se sitten sai uuden asukkaan. Pikkuruiset kivet täydentävät kokonaisuuden ja tuloksena on ihana pieni asetelma <3
Muuten, kuten kuvista varmaankin näkyy, en to-del-la-kaan osaa valokuvata yhtään ja ainakin toistaiseksi kaikki blogin kuvat on otettu iPhonella. Minulle on riittävän vaativa toimenpide saada ylipäätään kuvat siirrettyä koneelle ja edelleen blogiin....jälleen yksi asia lisää to-do-listalle :-)
