Tomaattitilanne

Kylläpä on ollut mukava viikonloppu! Ikuisena vilukissana olen ikionnellinen näin lämpimistä keleistä. Ainakin täällä meillä on ollut helteinen viikonloppu ja rannalla on viihdytty viikonlopun molempina päivinä. Häklin monttu on minusta mukavan sympaattinen uimapaikka eikä siellä ainakaan toistaiseksi ole havaittu levää. Väkeä oli tänään jo melkein ruuhkaksi asti, mutta hyvin silti sekaan mahduttiin. Aamusella ehdittiin jo käydä huiskimassa par3-kenttä läpi. Natiainen on kyllä mainio seuralainen; tosi hienosti hän jaksaa jo tuon parin tunnin kierroksen. Muutama hieno lyöntikin mahtui mukaan. Itsellänikin meni ihan mukavasti. Täytyy edes vähän koettaa harjoitella elokuun golf-rientoja varten. Muutama työpaikan pelikierros edessä :-)

Tomaattiviljelmiä joutuu näin helteellä kastelemaan ihan hulluna. Kaksi kertaa päivässä on ihan minimi; ja silti lehdet näyttävät välillä tosi surkeilta.

Aika hitaasti noi mun tomaatit kasvavat...saa nähdä, kauanko niissä vielä kestää. Nämä kuvat ovat amppelitomaateista. Kyllä noita määrällisesti rupeaa ihan tarpeeksi olemaan, mutta kovin vihreitä ovat vielä niin nämä amppeliversiot kuin takapihalla kasvavat parveke- ja kirsikkatomaatitkin. Natiaisen porkkanat ovat sentään jo vähän kasvaneet; ne ovat ehkä noin viisisenttisiä. Paprikoissa ei ole näkynyt vielä mitään kasvun merkkejä.

Kuten huomaatte, mun kuvaustaidot eivät ole hirveästi kehittyneet...tarkennus on näköjään noissa hieman kuivakoissa lehdissä tomaattien sijaan, mutta siis onpahan todistusaineistoa. Kukkiakin on vielä aika tavalla jäljellä eli tarkoittaako se sitten sitä, että vielä lisää tomaattia on luvassa? Ken tietää. Itse en tajua tästä kasvatuksesta yhtään mitään.

Oli miten oli, ihana lämmin viikonloppu takana. Natiaisella vielä kolme mummolapäivää edessä ja sitten koittaa taas arki päiväkodin muodossa. Jäbä on kyllä jo aika liekeissä "kun äiti minusta tulee sitten viskari". On se vaan niin huisin liikkis tuo poika.

Tuunattu tualee

Varoitus: Tässä postauksessa käsitellään vessa-asioita!

Kodissamme on kaksi vessaa; minun käytössäni oleva alakerran wc ja Hidalgon "oma" vessa yläkerrassa. Toki noita muutkin käyttävät, mutta minä säilytän omat tavarani pääsääntöisesti alavessassa ja siippa vastaavasti tuolla ylhäällä. Vieraat tietysti käyttävät lähinnä alakerran vessaa ja olen jo pitkään miettinyt, miten vessasta saisi jotenkin miellyttävämmän. Pikkuhiljaa suunnitelmat ovat selkiytyneet ja nyt oli sitten toiminnan aika.

Tässä vessa ovelta katsottuna (vasen reuna)

Oikealla puolella peilikaappi ja lavuaari

Ylläolevissa kuvissa on vessa alkuperäisessa asussaan. Edellisen asukkaan jäljiltä lattiassa oli kirkkaansiniset mosaiikkilaatat ja samaa sinistä oli puolipyöreässä boordilaatassa noin metrin korkeudella. Peilikaapin olemme itse ostaneet; siinä on koivunvärinen puulista peiliosan alareunassa. Tahdoin kuitenkin tännekin mustaa (go figure!), joten poikien Lontoonmatkan aikana oli aika pistäytyä rautakaupassa ostamassa maalaustarpeet. Kaakelimaali on ihan pirun kallista ja totta puhuen mietin projektin järkevyyttä töpötellessäni boordilaattoja mustaksi luomivärisivellintä apuna käyttäen. Purkki kaakelimaalia maksoi lähes 50 euroa ja boordin maalaukseen tarvitsin maalia peräti vajaan desin verran. Hmm, mielenkiintoinen uusi tukkamuoti näki päivänvalon projektin yhteydessä: maalasin boordin alareunaa pää vinossa ja huomaamattani uitin hiukseni maalissa (tietenkin vain toiselta puolelta). Olin laittanut tarvittavan määrän maalia säilykepurkin kanteen ja pitelin kantta kädessä. Siinähän ne suortuvat sitten mustuivat! Onneksi tajusin erheeni pikapikaa ja keksin laittaa hiuksiin öljyä. Ihme kyllä maali lähti tosi hyvin pois; nyt hiuksissa on toisella puolella aavistuksenomainen tumma vivahde, mutta uskon, että juuri kukaan ei sitä edes huomaa :-)

Maalasin siis boordin mustaksi. Tämän lisäksi maalasin alunperin vaalealla kuultomaalilla käsitellyt hyllylevyt valkoisella maalilla. Ylähyllyn kannattimet käänsin toisinpäin, jotta alunperin kynsilakkojen säilytystä varten tuunattu Ikean vanerilaatikosto mahtuu alahyllylle. Se sai lopultakin sisäänsä kynsilakkapullot; meikäläisen kynsilakat täyttivät kolme laatikkoa (!). Yhteen laatikkoon laitoin muita kynsitarvikkeita ja kaksi laatikkoa jäi koruille.

Tässä vessa uudessa asussan ovelta katsottuna

Ylähylly on nyt aika korkealla, mutta en raaskinut vaatia Hidalgolta uusien ruuvinreikien porausta...eikös tuo toimi ihan hyvin noinkin. Katonrajassa kulkee harmaa putki, jonka tietysti voisi maalata tai muuten päällystää jollain, mutta se jäänee toiseen kertaan. Ylähyllyltä pilkistää vielä pyöreä rasia, joka oli alunperin suklaarasia, mutta päällystin sen kivoilla lehtikuvilla decoupage-tekniikkaa käyttäen. Lattiassa on muuten tuollainen tummanharmaa terassimatto. Niitähän myydään suurinpiirtein jokaisessa kaupassa. Mattoveitsellä koitin veistellä matosta sopivan kokoisen. Pytyn reunukset olivat hieman haasteelliset, mutta ihan hyvin se lopulta onnistui. Tuo terassimattohan ei ole mitenkään erityisen kallista, joten jos se menee käytössä tosi huonoksi, niin voihan sen sitten vaihtaa.

Järjestelin lisäksi Luhdan korit uuteen järjestykseen ja kaiken kukkuraksi teippailin pallokuvioista washi-teippiä sekä hyllyjen etureunoihin että peilikaapin alareunaan. Nuo mariskoolit olen maalannut mustaksi jo aikaa sitten. Toinen on aito Marimekko ja toinen joku halpahalliversio; toimivat ihan mukavasti säilytystarkoituksessaan. Perhospussukka on meikkipussini. Jokapäiväiset koruni säilytän tuossa pyöreässä telineessä pöydällä. Joku voisi sanoa, että mulla on aika paljon koruja ja härpäkkeitä.....!!

Black is new black

On se myönnettävä. Olen hurahtanut mustaan väriin sisustuksessa. Mustaa väriä on ruvennut pilkahtelemaan kodissamme yhdessä jos toisessakin huoneessa. Ensin olohuoneeseen ilmestyi mustia tyynyjä, seuraavaksi mustat lampunvarjostimet. Pikkuhiljaa mustaa on ruvennut kertymään muihinkin huoneisiin, suunnitelmista puhumattakaan... (uskaltaako tätä mainitakaan?).

Natiainen sai joululahjaksi Stiga-lätkäpelin, joka onkin hauskaa ajanvietettä. Peliä on aika hankala pelata lattialla, kun ainakaan minä en pysty olemaan polvillani muutamaa minuuttia pidempään. Lisäksi peli on niin iso, että sen säilyttäminen pelailuhetkien välillä on osoittautunut hankalaksi. Inhoan sitä, että tavaroita säilytetään lattialla, joten mielessäni olen miettinyt ratkaisua tähän Stiga-gateen. Ratkaisu löytyi mistäpä muualta kuin Ikeasta. Itse asiassa tämä taitaisi kelvata jopa Ikea Hackers -sivustolle :-)

Let the game begin!! Hyvä Suomi!

Meillä oli jo aiempaan kotiin ostettu Erik-laatikosto, jossa oli sekalaista pikkusälää ja roinaa. Mittailin ja pähkäilin ja keksin lopulta, että jos ostetaan toinen samanlainen laatikosto, niin ne vierekkäin laittamalla saadaan pelille sopivan kokoinen alusta (ja toden totta löysimme samanlaisen laatikoston, vaikka ostohetkien välillä oli noin viisi vuotta!). Varastosta löytyi iso pala hyllylevyä, josta Hidalgo sahasi sopivankokoisen palan. Ikeasta löytyi hauska pallokuosinen vahakangas (mustapohjainen, kuinkas muuten) levyn päälle. Kiinnitin kankaan liimaamalla erikeeper-vesi-liuoksella ja niittasin kulmat. Sitten teippasin kaksipuolisella teipillä alustan kiinni vierekkäin asetettuihin laatikostoihin. Mikä parasta, koko hoito mahtuu sentin tarkkuudella portaiden alla olevaan hankalaan tilaan.

No jäihän tuohon vielä muutama milli väliin.....!

Vieressä on Natiaisen "työpöytä", joka on yleensä täynnä kaikkea mahdollista sälää vessapaperirullista ja tusseista kolikoihin, matkamuistoihin jne jne. Nyt tälle kaikelle sälälle löytyi uusi koti noista kahdesta laatikostosta ja arvatkaas, oliko jäbä hieman innoissaan. Koitin ehdotella laatikoihin uusia asukkeja (esim. yhteen laatikkoon valmiita piirustuksia ym. joita todellakin riittää, ja toiseen laatikkoon piirustuspapereita inspiraation varalta), mutta herralla oli kyllä ihan omat ideat: "niin mutta äiti kun mä haluan enemmän leluja sinne!!!". No, mikäpä siinä sitten. Hänen laatikostonsa ne toki ovat. *narsk narsk yli-innokas äiti narskuttaa hampaitaan*

Koko hoito onnistui itse asiassa yli odotusten. Korkeus on täydellinen paitsi portaiden alle, myös Natiaisen pituus huomioiden. Hän voi pelata seisten ja vastustaja voi puolestaan istua pikkujakkaralla. Valitettavasti en saanut todistusaineistoa kuvattua, kun pojat ovat Lontoon reissulla (!). Uskomatonta, mutta totta, että olen yksin kotona pari yötä ensimmäisen kerran Natiaisen elinaikana. Muutaman kerran olen muistaakseni ollut yhden yön yksin, mutta en edes muista, milloin. How sad is that?

Yksin ollessa käytän luonnollisesti tilaisuutta hyväkseni ja tuunailen sydämeni kyllyydestä. Joku kyllä ehdotti terdeilyä ja ystävien tapaamista, mutta first things first ;-) Siispä tämä päivä kului maalatessa parvekkeella ollutta ritilälaatikkoa mustaksi.

Laatikko alkuperäisessä asussaan

Siirsin sen nyt sitten kangaslaatikoksi makuuhuoneen sängynpäätyyn. Sängylle on kertynyt jonkinmoinen tyynykokoelma (en sano, että ovat Hidalgon lemppareita), ja öisin ne ovat missäpä muualla kuin lattialla. Kuten jo mainitsin, inhoan tavaroiden lattialla olemista, joten tämä laatikko ratkaisee ongelman. Ruskea juuttikoppa löytyi muuten aiemmin päivällä kauppareissulla Citymarketista (!).

Huomisen ohjelmassa on muutaman muun yksilön maalausoperaatio. Mm. nuo kellertävät laatikot ylemmässä kuvassa odottavat maalausta. Ajattelin napata yhden noista kylppäriin Vanish-laatikoksi, mutta Coffee tai Tea ei ihan kerro oikeata kuvaa sisällöstä. Täytynee maalata liitutaulumaalilla.

Conversetuunaus

Hellurei ja helteistä kesää! Kesälomia vietellään upeiden säiden vallitessa....tosin selkäpuoleni ei taida olla ihan samaa mieltä. Ihan mainio juttu, että huomiseksi kelit jo vähän viilenevät. Kolme viimeistä päivää ollaan oltu uimarannalla Natiaisen kanssa ja sen kyllä huomaa. Meikäläisen rusketus on semmoista epätasaista lajia; tuolla ruskeaa, täällä punaista ja siellä täällä valkoista kuin kalkki. How nice is that? Nyt kyllä selkä pääsi vähän palamaan. Käsivarret sen sijaan ovat saaneet ihan mukavan rusketuksen pintaansa. Siltä ei todellakaan näytä oheisessa kuvassa, jonka tarkoituksena on esitellä rannekorut, jotka väsäsin pikapikaa vanhasta kaulakorusta tuossa männäpäivänä. Värit ovat niin suloisen kesäiset, että kun kaulakorua ei tullut pidettyä, niin purin korun osiin ja kasasin niistä neljä rannekorua. Nämä ovat sen verran tiukat vastoin normaalia tapaani, että pysyvät paikallaan myös jumpassa. Tiedän, olen värikoodipilkunviilaaja.

Niin juu. Rusketuksesta viis. Olihan mulla jotain järkevääkin kerrottavana. Ostin viime vuonna (luonnollisestikin siinä vaiheessa, kun kaikkien coolien tyyppien mielestä koko juttu oli jo täysin passé) elämäni ensimmäiset Converset. Sattumalta löysin ihan vitivalkoiset; sellaiset, joissa ei ole edes niitä raitoja pohjan reunoissa. Ihan kivat joo, mutta pian totesin, että en todellakaan ole koristossuihminen, vaan tennari-ihminen. En vaan jostain syystä pysty pitämään koristossuja ja hametta tai edes käärimään lahkeita, jos on koristossut jalassa. Niinpä pidin Conkkujani ainoastaan farkkujen kanssa. Miten yksitoikkoista!! Tässä kesän kuluessa olen tutkaillut tennari-Converseja, mutta vastaan ei ole tullut yhtään niin kivan väristä paria, että olisin oikeasti tahtonut sellaiset itselleni. Edelleen minusta nuo kokovalkoiset on ihan parhaat. Ja heureka, yhtenä päivänä jo pidemmän aikaa muhinut idea viimein kristallisoitui ja leikkasin tossuista varret pois. Vakoilin netistä miltä tossuversio suunnilleen näyttää, mutta tein näistä omistani vielä riisutummat. Check these out!

Leikkasin siis kylmän viileästi varret pois ja siksakkasin sitten reunat paksuhkolla valkoisella langalla (sorry ompelukone, et tainnut tykätä oikein hyvää...). Vapaavarresta huolimatta kone ei taipunut ihan joka kohtaan, joten kantapään kohdan jouduin ompelemaan ihan käsin. Alkuperäisissä tossuissa on se pyöreä lätkä sisäreunassa nuppiluun kohdalla, mutta se lähti leikatun osan myötä tennarista pois kokonaan. Säästin kyllä leikatut palat, joten ties vaikka ne lätkät saisivat uuden elämän joskus jossain toisaalla.

Käytin tennarit vielä pesussa (sorry pesukone, et tainnut tykätä oikein hyvää...) ja kaivoin nauhalaatikosta hauskat sini-pinkit nauhat. Kuten kuvista näkyy, nauhat ovat vähän pitkät, joten täytyy vielä ehkä leikata niistä osa pois - normilyhennys ei tietenkään käy päinsä, koska nauhojen juju on pinkeissä nauhanpäissä. Täytyy siis leikata keskeltä pala pois.

Tuunatut tennarini ottivat tänään ensiaskeleensa ja olin itse ihan liekeissä. Niistä tuli todella hyvät ja kesäiset! Laitoin heti hameen kaveriksi ja ah, miten cool olinkaan (paitsi se palanut selkä).