Kesä kääntyi syksyksi

Viimeistään nyt se on ihan pakko myöntää. Kesä on ohi. Eilen ja tänään on ollut niin pirun kylmä ilma, että tämä tosiasia on tullut aivan selväksi.

Muistattehan, että alkukesästä kylvin piskuiselle kasvimaallemme tomaattia, paprikaa ja menipä sinne jokunen porkkanansiemenkin. Harvennus jäi kyllä tekemättä...joten porkkanoita tuli suunnilleen kymmenen ja isoin niistä oli ehkäpä peukaloni kokoinen. Eipä tullut otettua kuvia, ei. Tomaatteja sen sijaan tuli yllinkyllin. Ottaen huomioon, että Natiainen ei koske niihin pitkällä tikullakaan eikä Hidalgokaan mikään suuri fani ole, minulle lankesi aikamoinen tehtävä syödä ne kaikki pois...

Riivin jokunen viikko sitten suurimman osan tomaateista ja laitoin ne sanomalehdellä peitettynä pikkuiseen puulaatikkoon varastoon. Senkin jälkeen pensaista on saanut vielä satoa, mutta tänään kun tsekkasin tilanteen, niin irrotin loputkin tomaatit ja asettelin nekin laatikkoon. Kypsykööt nyt täällä sisällä loppuun. Nuo pienimmät ovat vielä tosi vihreitä, mutta kaipa nekin siitä punertuvat. Yksi lajike oli muuten keltaista tomaattia, joten ei kannata ihmetellä noita keltaisia kavereita punaisten joukossa. Yksi upea omenakin on joukossa. Luin jostain internetin uumenista, että omena jouduttaa tomaattien kypsymistä. Tiedä sitten, oliko siitä jotain apua.

Uskomaton juttu muuten, että pihassamme on tasan yksi puu, omenapuu, ja se on ollut pihassa alusta asti (talo on valmistunut asuntomessuille 1974). Me olemme asuneet täällä nyt neljä kesää ja kolmena edellisenä kesänä omenat ovat olleet joko olemattomia tai vähintäänkin syömäkelvottomia. No, tänä vuonna sen sijaan sato on ollut mahtava. Omput ovat aivan kertakaikkiaan ihanan makuisia, punakaneli taitaa olla lajike. Aika paljon niitä on tippunut maahan ja maatunut sinne (pahoittelen), mutta on niitä jonkin verran eksynyt sisällekin asti. Omenahillon tekijäksi minusta ei valitettavasti ole.

Kylvin keväällä myös kolme paprikapensasta (esikasvatin ne parvekkeella, kuten tomaatitkin). Ne ovat kasvaneet ihan mukavasti, mutta sato on kyllä aika vaatimaton. Tuo pikkuruinen paprika on kyllä tosi söpön näköinen.

Tänään piipahdin pikaisesti HongKongissa hakemassa valkoisen rottinkikorin, johon istutin kaksi noista kolmesta paprikasta.  Surkein kasvusto jäi kasvimaalle enkä aio sitä sieltä nostaa. Katsotaan, josko noista kahdesta taimesta tulee vielä jotain syötävää.

Pahoittelen jälleen kuvanlaatua. Olen kyllä ihan viheliäinen kuvaaja, myönnetään. Ei minkäänlaista hajua mistään asettelusta enkä todellakaan ehdi kroppailla tai parannella näitä kuvia....sorry. Kauheat varjot jokaisessa kuvassa. Ainoa lohtu tässä surkeudessa lienee se, että sentään tunnistan oman surkeuteni ;-) Pitäisi varmaan mennä jollekin kamerakurssille. Jos vaan olisi sitä aikaa.

Ei pala enää hihat!

Timanttisen Cheek-keikan jäljiltä tämän päivän vointi ei ollut ihan paras mahdollinen. Tänään on nimittäin harrastettu lähinnä epämääräistä haahuilua. Noh, kerrankos sitä :-)

Ostin pari vuotta sitten harmaanruskean tekonahkarotsin, jossa on kuitenkin liian pitkät hihat. Minulla on surkean lyhyet kädet, joten kyseinen ongelma uusiutuu lähes jokaisen takki- ja paitaostoksen yhteydessä.

Upeanvärinen takki, vai mitä? Tykkään itse ihan hirveästi "mudanväristä", vaikka onhan se tietty suomalaiseen mielenmaisemaan turhankin hyvin sopiva. Tässä yhdistin mudan mintunvihreään collaripaitaan. Kaulaan ripustin lisäksi hupaisan nappikuulokekorun. Siis oikeasti: kyseessä on todellakin koru!

Parissa vuodessa muoti on näköjään entisestäänkin tiukentunut. Takki saisi olla pikkuisen niukempi (joku voisi sanoa sen olevan kokonaisuudessaan yhtä numeroa liian iso), mutta pienennyshommiin en sentään uskalla ruveta.

Mutta. Ne hihat. Paitsi että ne ovat liian pitkät, niissä on tuollainen jännittävä resorin tapainen sisäosa, joka tekee hihoista aika paksut ja hankalat. Samanlainen resori on myös takin helmassa.

Eihän siinä muu auttanut kuin leikata sisäresori kokonaan pois. Väsymyksesta johtuen en jaksanut ruveta kikkailemaan yhtään, joten leikkasin kylmän viileästi koko resorin pois ja sitten irrotin vuorikankaan resorista. Hihat olivat edelleen sen verran pitkät, että jouduin kääntämään myös tuon varsinaisen reunaosan sisäpuolelle. Se oli kyllä oikeastaan ihan hyvä juttu, koska en löytänyt lankavarastoista samanväristä lankaa ja niinpä päältäompelu oli poissuljettu vaihtoehto. Sen sijaan harsin pienillä pistoilla vuorikankaan kiinni reunaosaan. Vaaleanpunainen vuorikangas on muuten tosi suloinen yksityiskohta, eikö?

Lopputulos näyttää huomattavasti fiksummalta!

Harkitsen vielä, josko leikkaisin hihat VIELÄKIN lyhyemmiksi...jos ottaisi pituudesta vielä 5-10 cm pois. Pitsiset roosanväriset kynsikkäät toimisivat vajaamittaisten hihojen kanssa superhyvin. Sellaiset nimittäin meikällä jo on.

Olen muuten aivan ihastunut tuohon kirjavaan huiviin, jonka ostin muutama viikko sitten. Huivissa on ihan mahtavia sävyjä ja itse asiassa pohjaväri on täsmälleen sama kuin takissa, vaikka tässä kuvassa ne näyttävät ihan himpun verran erivärisiltä.

Näin kului tämä päivä. Voice Kidsiä katsoessa tiristellään vielä muutamat liikutuksen kyyneleet ja sitten suunnataan kohti uutta viikkoa!

Reissuostoksia

Vietimme Natiaisen kanssa reissuviikonlopun. Perjantaina ajeltiin papan luokse yöksi ja lauantaina jatkettiin matkaa syvälle Hämeeseen. Viikonloppuun mahtui niin sisustusunelmia, sydänystävien tapaamista kuin lätkämatsissa piipahtamistakin. Ihanaa, kun on hyviä ystäviä!!

Matkan aikana ehdimme piipahtaa lähes-siskoni Mrs S:n kanssa muutamassakin sisustusputiikissa. Ostoskeikkojen saldo näyttää tältä:

Vaikuttavaa, vai mitä?!

Lauantaina ennätimme "vain" yhteen paikkaan: Tiirinkosken Tehtaalle. Löysimme perille helposti ja miljöö oli kerrassaan hurmaava. Olisin voinut ostaa paikan lähestulkoon tyhjäksi...mutta jouduin tyytymään muutamaan nappiostokseen. Pahoittelen, etten kuvia ottaessani tajunnut ryhmitellä niitä ostopaikkojen perusteella.

Sisältä muovitettuun "koriin", jossa on teksti "Stuff I don't know where to put" aion laittaa epämääräistä roinaa :-) Sen tuleva sijoituspaikka ei ole tekstin mukaisesti ihan vielä selvillä. Tähtikuvioidut muffinssivuoat olivat liian suloisia hyllyyn jätettäväksi, samoin kuin myöskin tähtikuvioiset karkkivuoat (jotka näkyvät tässä kuvassa valitettavan huonosti). Hurmaannuin myös tuosta kaksipuoleisesta hylly/pakkauspaperista. Päällä on graafinen mustavalkoinen puoli ja reunaan on käännetty näkyviin pieni kaistalle toisen puolen ihanaa pastellista. Saattaa olla, että niiden on tarkoitus esittää pisaroita tai sitten ne ovat vaan plänttejä. Ihania murrettuja sävyjä joka tapauksessa.

Harlekiinikuvioitu kolmiosainen laatikkosetti oli vaan ihan pakko ostaa (toivottavasti Hidalgo ei lue tätä blogia...tai ainakaan juuri tätä postausta; voi olla, että ostoperustelut eivät ole kovin pitävät)! Laatikoihin on kaiketi tarkoitus säilöä esimerkiksi keksejä tai karkkeja. Isojen kirjainten alla lukee näet näin: isoimman laatikon C-kirjaimen alla lukee "cookies and cupcakes"; keskimmäisen laatikon b-kirjaimen alla lukee "best biscuits" ja pikkuiseen s-laatikkoon on käsketään laittaa "small sweets".

Mieleen jäi Tehtaalta myös kertakaikkisen pehmoinen talja, joka tuntuisi aivan ihanalta selkää vasten talvisena aamuna, ja huurteisen puuterinsävyinen tähtikuvioitus silkkivillaliina. Oijoi, sydän verta vuotaen poistuin paikalta (osin myös siksi, että meillä oli pirunmoinen kiire).

Lauantai-illan ohjelmassa oli Tehdas-vierailun jälkeen ystävien kanssa lenkkeilyä, saunomista, herkuttelua (kiitos Sammatin huippuleipurille ja muillekin kokeille) ja SingStaria. Sydän täynnä palasin Mrs S:n ainutlaatuiseen huusholliin, jonka sain muuten luvan esitellä blogissa myöhemmin tänä syksynä. Aivan eksklusiivista settiä luvassa!!!

Nukuttuani äärimmäisen levottoman yön kolmen alle kymmenvuotiaan poikalapsen kanssa samassa huoneessa minä ja Mrs S karkasimme sunnuntaiselle kirppiskäynnille. Hämeentien kirppis osoittautui huippupaikaksi.

Ihan uskomatonta, että löysin tällaisia hienoja puulaatikoita ihan pilkkahinnalla. Isoin laatikko maksoi kympin ja kaksi pienempää vitosen kumpainenkin. Hohhoijaa, kyllä tuli selväksi, että ei oltu pääkaupunkiseudulla! Meidän oman kaupungin kohtuullisen surkealla kirppiksellä myydään tavallisia puulaatikoita naurettavaan 29 euron hintaan. 

Hauska pikkutarjotin maksoi vitosen. Pussiin pakatut kaksi kynsikoristepurkkia irtosivat hurjaan 50 sentin hintaan ja lisäksi ostin sivellinsetin 2, 50 eurolla ja pinkit varvaserottimet 50 sentillä. Alla olevassa kuvassa näkyvä suorakaiteen muotoinen tarjotin oli tarjolla kolmen euron hintaan. Toisessa pöydässä sama tarjotin maksoi viisi euroa, mutta tämä halvempi oli paremmassa kunnossa. Ihan hurja mesta!! Tuolla pitää jatkossa vierailla useammin.

Lopuksi kiiruhdimme vielä pikakäynnille Kirstulan Kartanon Vanhaan Puotiin. Sieltä ostin ihanat roosanväriset tuikkupurkit (yllä). Pari muutakin juttua jäi mielen pohjalle kaivelemaan, joten laitoin putiikin osoitteen muistiin :-)

Kaiken kaikkiaan ihana viikonloppu ja erittäin onnistuneet ostokset. Kyl mää niim pal tykkäsin (vaikkei Turuus oltukaan).

Oi pussukkani mun

En tiedä, onko teillä Survival Packia. Minulla on. Tiedättehän, se pussukka käsilaukussa, jossa on kaikki tarpeellinen roina ja päälle vähän turhuutta.

Tässä on minun Survival Packini. Pussukkani. Ja kuten näette, se ei voi hyvin. Se suorastaan voi pahoin. Sanotaan suoraan, että sen aika on ohi. Tämä pussukkani oli jonkun kosmetiikkaostoksen kylkiäinen, näköjään Kanebo-merkkinen (vau). Tykkäsin siitä, koska a) se oli musta, joten siinä ei näkynyt lika ja koska b) sen vetoketju ulottui tosi pitkälle molemmissa reunoissa eli sieltä oli helppo poimia huulikiilto esiin vaikkapa liikennevaloissa. Sivumennen sanoen näin viime viikolla duunimatkalla, kuinka vanhempi herrasmies ajoi partaansa liikennevalojen vaihtumista odotellessamme (näin hänet siis peruutuspeilin kautta). Oikeasti. Ilmeisesti jotkut oikeasti meikkaavat ja tekevät ties mitä, minulle on riittävän haasteellista saada se huulikiilto esiin SP:stä.

Huulikiilloista puheenollen. Kun nyt viikonloppuna vihdoin ymmärsin, että minun on kertakaikkiaan päästävä eroon mustasta kiusankappaleestani, niin pussukkaa vaihtaessani tulin kumonneeksi sisällön lattialle ja yhtäkkiä tuli mieleeni tehdä tästä hömppäpostaus. Käykäämme siis selvittelemään mitä rakas SP:ni on elämänsä varrella syönyt.

Koitin asetella tavarat jonkinlaiseen järjestykseen, jotta näkisimme helposti, mitä kaikkea tuo mahtipussi on kitaansa imenyt. Vasemmalla ylhäällä on rikkoutunut lasiviila. Hmph, ennen tätä päivää en ollut edes huomannut sen rikkoutuneen! Kaksi osaa kolmesta meni roskiin, mutta pisimmän osan säästin kotelossaan, ensiavuksi uuden viilan hankintaan saakka. Seuraavana rivissä on Voltaren Rapid -tablettilevy. Selkäni on oireillut jonkin verran viime aikoina ja olen pitänyt tätä troppia mukana, siltä varalta, että työpäivän aikana rupeaa vihlomaan liikaa. Havaitsen samalla, että buranat ovat näköjään loppuneet. Niitä on yleensä pussukassa mukana jokunen, ihan vain varalta. Autolaturin muhkea pää ei selittelyjä kaipaa. Finnairin lennolta peräisin oleva yksittäispakattu kosteuspyyhe saattaa olla nähnyt parhaat päivänsä, lieneeköhän se edes kostea enää? Viimeisenä ylärivissä ovat silmätipat, joiden käytön olen itse asiassa oikeastaan lopettanut. Nuo ovat jääneet pussin pohjalle, ja hyvä niiden on siellä ollakin. Pidän piilareita toooodella harvoin silmien kuivumisen takia, mutta baariin laitan piilarit melkein aina. Riivin piilarit pois yleensä viimeistään taksijonossa ja silloin on yleensä ihan mukava, jos on tuskaa helpottavat tipat mukana...

Keskirivissä vasemmalla 7 kpl hiuspinnejä. Seuraavana rivissä on ystäviltä synttärilahjaksi saamani ihana pieni käsipeili. Se on tuollaista jännän punertavaa metallia; tosi söpö! Peilin oikealla puolella kaksi tummansinistä ja yksi valkoinen hiuslenksu sekä melko uusi kirkasvärinen puhelinjohtotyyppinen lenksu, jonka bongasin jostain blogista äskettäin. Kyseisessä blogissa (jonka nimen olen valitettavasti unohtanut) hehkutettiin tämäntyyppisiä lenksuja ja onkin totta, että se pysyy hiuksissa paremmin kuin perinteinen versio. En kyllä ihan täysin allekirjoita väitettä, että ko. lenksusta ei jää ollenkaan raitaa hiuksiin, mutta ehkä se raita ei ollut ihan yhtä näkyvä kuin normilenksun käytön jälkeen. Lenksujen oikealla puolella Natiaisen tekemä onnenamuletti. Jotain taikamassaa se kai lienee ja muotokin mukailee sydäntä. Ihqua...äidin muru <3 Äärimmäisenä oikealla kaksi hyvinkin tarpeellista huulivoidetta: Vitalis retropurkissa (design by Ivana Helsinki) ja Nivea Sun Protect. Viimemainittua voidetta olen käyttänyt hyvinkin viimeiset 10-15 vuotta päivittäin. En tiedä, mitä tekisin, jos sen käyttö joskus lopetettaisiin.

Alarivissä vasemmalta katsoen silmälasien puhdistusliina. Olen käyttänyt silmälaseja 10-vuotiaasta lähtien eikä tilanteeseen ole tulossa muutosta. Tällä hetkellä minulla on kolmet lasit, joita vaihtelen mielialan ja vaatetuksen mukaan. Liinan vieressä purkkapaketti ja tiitikku. Purkkaa en syö juuri koskaan, joten ihmettelen, mistä tuo on peräisin. Tiitikku sen sijaan on golfbägistä. Olen golfannut suurinpiirtein 7 vuoden ajan, mutta en milloinkaan kovin ahkerasti. Parina viime vuonna on motivaatio ollut muutenkin kadoksissa. Tuunailujutut ja golfaus eivät kovin hyvin sovi yhteen, noin niinkuin ajankäytöllisessä mielessä. Seuraavana rivissä makoilee äijäkampa. Kokonsa takia se on saanut luvan asettua settiini, mutta aika harvoin sitä kyllä tulee päivän aikana käytettyä. Kamman oikealla puolella on  ikivanha kynsileikkuri, jonka olen saanut ystävältäni joskus 30 vuotta sitten, ja matkakokoinen Hermesetas-purkki. Noudatan vhh-ruokavaliota, mutta en ole yhtä työhaastattelua lukuunottamatta kyennyt juomaan kahvia, jos siinä ei ole makeutusta. (haastattelussa oli pakko, kun makeutusta ei näkynyt enkä kehdannut kysyä). Tiedän, Hermesetas ei ole kovin terveellistä sekään, mutta en välitä. Viimeisenä oikealla 6 (!) huulikiiltotuubia. Juu ja jokainen tietty hurjan tarpeellinen! Vasemmalta lukien: Maybellinen Color Sensational Shine Gloss sävy 150 Pink shock (raikas pinkki kesäsävy; tämä täytyy kyllä jo siirtää varastoon, sillä ei tulisi mieleenkään käyttää tätä enää syksyllä), Lumene Natural Code sävy 2 Creamy pink (tosi nätti vaalea sävy, joka toimii jopa yksinään), Clarins Instant Light Natural Lip Perfector  sävy 01 (aavistuksen liian oranssi minun makuuni, mutta toimii jonkun toisen kaverina ihan hyvin), Lumene Natural Code sävy 1 Satin fudge (perussävy, joka toimii erinomaisesti, kun sipaisee päälle ihan kevyesti Nivean huulirasvaa), Dior Lip Maximiser Collagen Activ, väritön (kihelmöi jännästi; toimii minkä tahansa kiillon/punan päällä ja miksei allakin), L'Oreal Glam Shine sävy 400 Juicy Rose Glow (perussävy, mutta kaipaisin hippusen kimallusta sekaan). Huhhuh, olipa siinä kiiltoa kerrakseen. Täytyy kyllä sanoa, että viime aikoina olen tyytynyt useimmiten Lumenen nro ykköseen, jopa sellaisenaan ilman huulirasvaa. Ihmeellistä.

Sveitsin armeijan linkkuveitsikin pussukassa joskus oli, mutta sen olen laittanut jonnekin jemmaan, mistä en sitä tunnu enää löytävän. Puhelimen välipiuhakin oli ennen mukana, mutta nyt sekin on näköjään eksynyt jonnekin.

Tässä lopuksi kuva vanhasta ja uudesta pussukasta. Uusi kaverini on kohta vuoden päivät vanha ja se oli välillä jo käytössä, kunnes taas vaihdoin kamat vanhaan takaisin. Ostin uutukaisen viime marraskuussa Shanghaista ja ulkonäköhän on mitä mainioin. Väritys on suoraan meikäläisen paletista; harmi vaan, että aski ei ole kovin käytännöllinen. Matsku on nimittäin melkoisen jäykkää ja vaikka vetoketju on tässäkin aika pitkä, niin kyllä tavaroiden kaivaminen pussin pohjalta ihan työstä käy. Toivon meille kuitenkin jos nyt ei ihan syvää ystävyyttä, niin jonkun sortin kaveruutta ainakin. Tulemme nimittäin kulkemaan vierekkäin tästä etiäppäin - kunnes toisin todistetaan.

Sadepisaroita ja aurinkoja

Sataa. Syksy taitaa viimein saapua ja ihmeellistä kyllä, juuri tällä hetkellä se ei tunnu kovin pahalta! Olen henkeen ja vereen kesäihminen ja siksipä tämä ihmettelevä olotila tuntuu vähän oudolta, kuin olisin hieman irtaantunut ruumiistani ja tarkkailisin tilannetta tuosta ulkopuolelta, sivullisena. Ulkona on jännittävä, kellertävä tunnelma ja sateen vaimea ropina tuntuu jotenkin tosi rauhoittavalta...hieman kyllä tunnelmaa latistaa tuo puolen metrin päästä kantautuva Lego-pätkän äänimaisema. Natiainen sai luvan tuijottaa hetken "pädiä" ennen iltatoimia. Legot tuntuvat olevan tämän hetken juttu.

Saahan noista mokomista pikkupalikoista tosiaan rakennettua ihan pirun hienoja värkkejä (jos vain mielikuvitus riittää), se on myönnettävä. Itsekin joskus intoudun rakentelemaan Natiaisen kanssa, mutta tuloksena on useimmiten joku tylsä symmetrinen rakennus. Minkäs tikru pilkuilleen voi, vai miten se menikään :D

No, se legoista. Auringonkukat kukkivat tuolla pientareilla valtoimenaan ja naapurin rouva soitti muutama ilta sitten ovikelloa ja löi kouraan ihanan kimpun keltaisia pikkuaurinkoja. Ihana yllätys!

En ole muuten tainnutkaan raportoida viimeisimmästä hankinnastani huonekalurintamalla. Paikallisessa fb-kirppariryhmässä osui silmään ilmoitus, jossa kaupattiin kampauspöytä-penkki-yhdistelmää. Ostin sen pois 20 eurolla ja olen ostokseeni erinomaisen tyytyväinen!

Siirsimme olohuoneen nurkassa olleen valkoisen lipaston työhuoneeseen ja uusi pöytäsetti pääsi mukavalle paikalle ikkunan äärelle (älkää kiinnittäkö huomiota noihin typeriin johtoihin). Ajattelin ensin maalata setin joko valkoiseksi tai mustaksi, mutta sitten - yllättäen, heh - iski laiskuus ja jätin pinnan alkuperäiseksi. Muutamat naarmut eivät tunnelmaa pilaa ja kokonaisuus on huomattavasti sirompi kuin paikalla aiemmin ollut lipasto. Huomatkaa myös ns. pallovalaisin kuvan vasemmassa laidassa. Ostin sen kesälomareissulla lappeenrantalaisesta Sisustus Onni -nimisestä putiikista, johon serkkuni kanssa ryntäsimme viimeisellä minuutilla. Serkku piti kirjaimellisesti jalkaa oven välissä minun parkkeeratessani autoa viereiseen parkkihalliin ja ehdimme kuin ehdimmekin sisälle ennen ovien sulkemista. En sitten kehdannut olla ostamatta mitään ja haalin viime hetkellä ostoskoriini tuon valopallosysteemin.

Pallot olivat laatikossa irrallaan ja kuhunkin palloon oli tehty valmiiksi pieni viilto, josta ledivalo piti tyrkätä pallon sisäpuolelle. Aikani ährättyäni sain valonlähteet pujoteltua palloihin sisään ja kas, valoköynnös oli valmis ripustettavaksi! Valitettavasti on mahdotonta saada järkevän näköistä kuvaa palloista tositoimissa aka iltavalaistuksessa. Muutenkin nämä meikäläisen napsimat kuvat taitavat olla melkoisen kotikutoisen näköisiä. No. Minkäs teet.

Joskus alkukesästä istutin takapihan parvekelaatikoihin (voiko parvekelaatikoita olla takapihalla?! näitähän pitäisi itse asiassa kutsua aitalaatikoiksi, koska ne on kiinnitetty aitaan!) petunioita ja muratteja. Ne ovat kasvaneet melko lailla omissa oloissaan koko kesän, mitä nyt silloin tällöin olen heitä hieman kastellut. Nyt viikonloppuna sain aikaiseksi heittää menemään kuivuneet petuniat. Muratit sen sijaan voivat erinomaisesti ja ne siirsin omiin ruukkuihinsa jatkamaan kasvua. Toivotaan, että en tapa niitä liiallisella kastelulla talven aikana....tosin enemmän ne taitavat kärsiä, jos joutuvat ilmalämpöpumpun vaikutuspiiriin. Sain jo yhden muratin tapettua, kun pidin sitä liian lähellä pumpun ilmavirtaa. Ei hyvä paikka, ei.

Muratit nro 1 ja 2

Muratit nro 3 ja 4

Sarjiskoteloon järjesty!

Sanottakoon heti aluksi, että tämä postaus on pienten poikien juttuja pullollaan.

Natiainen oppi tuossa kesän alkupuolella lukemaan. Pikkuhiljaa taito on kehittynyt ja hän on hyvin kiinnostunut kirjoista ja sarjakuvista. Autot-sarjakuvalehti on kuulunut hänen suosikkeihinsa todella pitkään ja pikkuhiljaa muutkin sarjikset alkoivat kiinnostaa. Niinpä päätimme tilata hellanteltulle Akkarin. Itsekin kyseistä aviisia ammoisina aikoina lukeneena tiesin sen ilmestyvän kerran viikossa, joten sijoituspaikka oli siis mietittävä valmiiksi. Olin kerrankin kaukaa viisas ja eräällä Ikea-reissulla yhytin vanerisen lehtikotelon, josta oli tuleva Akkarien lepopaikka. Paketissapa olikin kaksi koteloa, toinen pikkuisen pienempi kuin toinen (jotta ne mahtuivat kätevästi sisäkkäin; kaiken se Ingvar sitten hoksaakin ottaa huomioon!) ja pienempäänkin koteloon keksin asukit hetimmiten. Tässä lähtötilanne: vaneriset kotelot ja nippu vanhoja Autot-sarjiksia, joista oli tuleva koteloiden koristus. Mutta eipä mennä asioiden edelle.

Natiaiselle on muutamassa vuodessa kertynyt kunnioitettava määrä Legopalikoita. Lempparit vaihtelevat, mutta Lego Star Wars and Lego Chima taitavat olla tämän hetken suosikkeja. Noita muovisia insinöörin unelmapalasia myydään enimmäkseen paketeissa, joissa on yleensä joku kyseiseen legotuotteeseen liittyvä tapahtuma, asia, kulkuneuvo tai esine. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa Lego Chima -sarjaan kuuluva Chi Vesiputous, kun taas Lego Star Wars -sarjaan kuuluu muiden muassa A-wing Starfighter (!). Niin niin, se juuri.

Kussakin legopaketissa on mukana kasausohjekirja ja on selvää, että vaikka osa ohjekirjoista on heitetty tarpeettomana pois, niin kyllähän noita vihkosia on kaikki paikat täynnä. Ne ovat aiemmin olleet muovilaatikossa, mutta sinne tuppaa eksymään muutakin sälää ajan saatossa. Kuningasideani oli sijoittaa nämä poloiset (osittain erikokoiset, kuinkas muuten) ohjekirjaset pienempään lehtikoteloon. Siispä tuumasta toimeen. Sudin decoupage-lakkaa ylt'ympäriinsä koteloiden pintaan ja painelin sarjiksen sivut siististi liimapinnalle. Muutamassa kohdassa paperipinta meni vähän muusiksi, mutta en antanut sen häiritä. Sisäpintaa en lähtenyt vuoraamaan, koska se olisi ollut liian hankalaa toteuttaa koko sisäpinnalle. Ajattelin, että on parempi jättää koko sisäpinta puhtaaksi. Lakan kuivuttua leikkasin mattoveitsellä liiat paperit reunoilta pois.

Ohjekirjaset ovat päässeet muuttamaan sisään ja ensimmäinen Akkari puolestaan odottelee viikko kerrallaan lisääntyvää kaveriporukkaansa ;-)

Vielä pitäisi rustata jonkinlaiset nimikyltit tuohon koteloiden selkämykseen. Veikkaisin, että ne tulevat olemaan mustaa dymo-nauhaa valkoisella kartonkipinnalla. Aika perinteinen valinta (kuulenko haukottelua ruudun toiselta puolelta?!), mutta sarjispinta on jo aika levoton ja yksivärinen seläke lienee paikallaan.