lauantai 12. huhtikuuta 2014

"Gonna B Good"

Lähestulkoon vuosi on kulunut siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogijuttuni. Kirjoittelu on ollut pääosin mukavaa, mutta suorittamiseksihan se on mennyt ja erityisesti kuvien kanssa kuluu ihan tuhottomasti aikaa.

Tästä eteenpäin täällä kuulkaas puhaltaa uudet tuulet.

Kuten good old buddy Keith Urban sanois: "It's gonna be so good, like I pictured but even better". Jatkossa mä kirjottelen tätä juttua niinsanotusti omalla äänelläni, kieliopista liiemmälti piittaamatta. Sen mä kyllä osaan, mutta nyt mä tahdon tehdä jotain muuta.

Vajaan kuukauden blogitauon aikana oon tajunnu yhden jos toisenkin jutun blogeista ja blogimaailmasta. Se on oikeestaan hiton ärsyttävä maailma. Tuntuu välillä siltä, että jengi kirjottelee lähinnä blogiyhteistyökuvioiden takia eikä sen takia, että oikeesti haluais kertoa jotain. Niinpä jatkossa koitan itsekin lukea vain sellaisia blogeja, joista oikeesti tykkään ja joissa ihmiset ihan oikeesti TEKEE jotain. Omilla kätösillään. Ite. Eikä vaan sen takia, että joku verstas on tarjonnu matskut. Oon varmaan osittain kateellinen, että MULLE ei oo kukaan tarjonnu mitään, toki niinkin, mutta tää blogimaailma taitaa tavallaan olla jonkun sortin verkostomarkkinointia. Kolmion kärjessä olevat tienaa, mutta alalaidassa olevalle massalle ei minkään logiikan mukaan voi mitenkään riittää kaikkee ylenpalttisesti. Niinpä mä keskityn jatkossa lukemaan sellaisia blogeja, joista mulle tulee hyvä mieli.

Jeppistä jepulis. Jos luit tänne asti, niin congrats. Meen asiaan ihan just ny.

Männäviikolla vapautin sisäisen blondini IRL.


Ette ehkä oo ikinä törmänneet tähän tuotteeseen, mutta mä oon freshannut tällä Back to whitella muutaman pinttyneen alunperin valkoisen vaatteen joskus ehkä viime vuonna. Samaten olen kokeillut myös Back to black -pesua, parikin kertaa, ja se tosiaan toimii huippuhyvin. Homma etenee siis siten, että leikataan pussin lieve auki ja lykätään pussi freshattavan pyykin kanssa samaan pesuun. Pesuohjelman pyörittyä koneesta voi sitten ottaa puhdistuneet, kirkastuneet vaatteet......as if.

Juu nääs. Nyt tulee se blondin älynväläys. Sain meinaan päähäni, että jos lykkään erittäin haalistuneet farkut Back to white -pesuun, niin kaiken järjen (?) mukaan niiden värin pitäis kirkastua sellaiseksi puhtaan haalistuneeksi toooosi vaaleaksi sävyksi. No juu, menikö kuten Strömsössä? Öhöm. Olis saattanut periaatteessa onnistua, jos olisin laittanut koneeseen pelkästään ne farkut. Turha ehkä muuten tässä vaiheessa sanoakaan, että kyseessä oli ehkä mun all-time-favoritet, noin 6 vuotta sitten Ideaparkista ostetut G-Starit.


Farkuista sinänsä tuli oikeastaan ihan mukavan haalistuneen väriset; väri tasoittui ja silti kulumaraidat polvissa ja nivusissa jne. jäi ihan kivasti näkyviin. Mut joo. Sisäinen blondi halus kumminkin sekä säästää kakun että syödä sen, joten farkkujen lisäksi heitin pesuun pari kulahtanutta paitaa, muutamat alushousut ja parit rintsikat........


OMG. Puuvillapaidoista tuli kauniin vaaleansiniset! Tää oli ehkä se ok-osuus tossa värjääntymisessä, niiden farkkujen lisäksi.


Seuraava vaatekappale, jonka vetäisin koneesta, olikin sitten jo vähän muutatoista. Valkoiset urheilurintsikat (tosin vähän kulahtaneen valkoiset nekin) oli saaneet paitsi kauniin vaaleansinisen sävyn, myös kirkkaammat raitakuviot....tietäkää täten, että tekokuitu - esim. ompelulanka - värjääntyy muuten vähän pirun hyvin silloin, kun ei olis tarvis.


Kyllä mun täytyi hieraista silmiä, kun ongin koneesta nää KIRKKAANSINISET rintsikat...myös alkkarit olivat värjääntyneet about samanvärisiksi; niistä en sentään kehdannut ottaa kuvia. Väri sinänsä on kyllä ihan magee, mut ei mulla kyllä ole yhden ainutta tonväristä vaatekappaletta ennestään. Noi kun olivat mun ainoot valkoiset rintsikat, niin nyt on vissiin pakko suunnata kaupoille.

Kattokaapas muuten vielä uudemman kerran tota Back to white -pussia. Siinä on nätisti vierekkäin Before- ja After-kuvat...ainoo vaan, että mulla noi vaihtoivat paikkaa. Hihiiih.

Joskus kuukausi sitten sain toisenlaisen kuningasidean. Meikän salainen pahe on tuunata housujen vyötäröitä. Joskus duuni kannattaa, toisinaan taas ei. Tällä kertaa päätin tuunata muutaman vuoden ikäiset Tikru-farkut. Niissä on aina ollut hieman kireä vyötärönauha, mikä mua ärsyttää ihan hulluna. Pökiä olen pitänyt tosi paljon, väri on syvän tummansininen ja strechiä on niin vähän, että oikeestaan voi sanoa, ettei nuo farkut veny yhtään. Valitettavasti oon lihonut parin vuoden aikana sen verran, että jo alunperin suht tiukka vyötärökaitale on muuttunut jopa ahdistavaksi. Mä vihaan sitä Michelin-vyörengasta. VIHAAN.

Toisaalla mulla oli parin vuoden ikäiset (nekin!) Marc'O'Polon farkut, joissa puolestaan en oikein ikinä tuntenut oloani kotoisaksi. Vyötärö oli vähän liian matala, väri himpun liian vanhanaikainen sininen ja lahkeet tipan verran ärsyttävät. Kuinka ollakaan, vyötärökaitale näytti olevan justiinsa samankokoinen kuin Tikru-pöksyissä eli potentiaalinen vaihtokauppa saattais onnistua.


Sitten vaan purkamaan. Pari iltaa siinä meni, mutta lopulta MILJOONA tikkiä oli purettu ja pökät neljänä kappaleena. Aika kivasti uusi vyötärönauha kävi Tikrujen lanteelle ja tulos on tässä:


Ihan pätevä vaihtokauppa, vaikka ettehän te siitä mitään tiedä. Multa näkyy unohtuvan aina noi ennen-valokuvat, joten paha on mennä arvostelemaan onnistuneisuutta. Juu ja se täytyy sanoa, että jostain on hommattava vielä vyölenkit. Heitin tyhmänä ne menemään, kun olin saanut irrotettua kaitaleet.



Tässä vielä tiiseri Viidakon Pirkoista. Muistattehan, viime kesänä oli meidän Pirkko-porukan teemana Seilorimeininki. Pikkuisessa siideripöhnässä oli juurikin sopiva tilanne äänestää vuoden 2014 Pirkko-teema ja valituksi tuli tosiaan toi Viidakon Pirkot. Huhhuijaa, vihdoin mäkin sain jotain aiheeseen liittyvää hankittua. Mitä tossa viikolla katselin Viidakon Tähtösten uutta kautta, niin veikkaan, että siitä viikonlopusta tulee toudellakin tajunnan räjäyttävä. Ihan nerokas formaatti, jos multa kysytään. Mut ei varmaan kysytä.

Toi on siis kolttu. Maksoi 9 euroa.

Mitä ohjelmaformaatteihin tulee, niin meillä seurataan innolla TVOF:ia. Uskomatonta talenttia täällä meilläkin. Tätäkin kautta vielä tsempit tutulle finalistille!

Jos joku ei vielä tiedä, niin olen täydellisen rakastunut Keith Urbaniin. #copcar #gonnabgood #goodthing #somewhereinmycar #stupidboy

Kas noin! Mäkin oon nyt somen aallonharjalla hästäkeineni (opettakaapa tää sana ei-suomenkieliselle, muuten). Hästäkeineni.

Mut oikeesti. Antakaa KU:lle mahis. Se on I-H-A-N-A.