Nysse on sitte joulu

Niin. Nysse on sitte joulu. Aika ihanaa.

Pari tunnelmakuvaa joulunvietosta. Kyllä kelpaa näissä tunnelmissa joulua vietellä.

Joulupöydässä oli tarjolla mm. wasabilohta ja savusiikaa. Kinkku on tietysti joulupöydän kunkku, mutta kun hän ei niin edustava yleensä ole, niin jätin kunkun kuvista pois. Sen sijaan englanninlakut sopivat kuvaan oikeinkin hyvin.

Joulupukki muoreineen kävi visiitillä. Etukäteen piti jännätä, olisiko meille tuleva pukki se oikea. Kuulemma telkkarin joulupukki ei ollut oikea, koska hänellä ei ollut tarpeeksi pitkä parta. Onneksi tämä meidän pukki sai puhtaat paperit.

Lego Star Wars -hässäkkä piti kyllä koota jo eilen ("tää on huippu, koska tässä on tää Yoda"). Se oli paras lahja. Aamuherätykset sujuvat jatkossa kuin tanssi, kun herättämässä on pahisten Kloonisoturi.







Tänään on sitten leikitty lahjoilla. On pelattu Afrikan Tähteä ja tehty palapeli. Ja syöty lisää. Kohta lähdetään vähän kyläilemään. Ja syödään vähän lisää. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Ruuvit löysällä?

Ehei, ei enää! Saimme nimittäin firmalta joululahjaksi akkuruuvinvääntimen; tosi suloisen sellaisen! Ei tämä varmaan kaikkia miellytä, mutta minusta vekotin on aika liikkis. Aion laittaa tämän tuunaus-kamojen joukkoon työhuoneeseen, josta se on helposti noudettavissa tarpeen tullen. Muut työkalut säilytetään nimittäin varastossa ja muutaman metrin matka ulkoilmassa on joskus vaan kertakaikkiaan ihan liikaa...

Kyllä kelpaa ruuveja kiristellä, vai mitä? Tässä yllä kuvassa mukana iLuuri, jotta näette, kuinka pienestä laitteesta tosiaan on kyse.

Ja hei, voitteko kuvitella: tuossa vääntimen yläreunassa (lähellä hopeanväristä reunusta) on bensatankin kuva; sitten kun akusta rupeaa hööki loppumaan, bensavalo syttyy. Kuinka briljanttia?! Lisäksi akkutelineessä, jossa näette rivin erilaisia vaihtopäitä, on paikat kolmelle "suosikkipäälle". Olen aivan myyty.

Myös Hidalgo sai omasta työpaikastaan herkkukassin, joka olikin melkoisen muhkea. Kassissa oli "kaikkea" Presidentti-kahvista konvehtirasiaan ja herkkupähkinöistä hanhenrasvaan (!). Olipa mukana jopa pötkö konjakkimetvurstia! Aika huikeeta.

Natiaisen kanssa väkerrettiin viikolla pikkulahjat päiväkodin opeille ja johtajalle; pussittelin tuollaiset söpöt pienet muffinssit, jotka oikeastaan ovat vessaan tai vaatehuoneeseen tarkoitettuja tuoksupesiä, ja liimailin kartongille pikkuiset tarrat. Natiaisen sain kirjoittamaan sisäsivulle oman nimensä ("siis viis kertaa, en jaksa äiti!").

Nyt onkin sitten edessä parin viikon päiväkotitauko, joka todellakin tekee hyvää Natskulle. Hän viihtyy päiväkodissa loistavasti, mutta päivät ovat pitkiä ja nyt on pojalla menossa semmoinen halailukausi, että oksat pois. Vähän väliä halaillaan ja pussaillaan, joten rento oleskelu tekee todella hyvää. Suuntaamme tuttuun tapaan Hämeeseen joulunviettoon eikä paluulippua ole vielä leimattu. Luvassa on sukulaisvierailuja, möllöttelyä, singstaria, seurapelejä ja pari jumppaakin olen saanut ohjelmaan mahdutettua. Siihen malliin on tullut syötyä suklaata jo tähän mennessä, että jumpalle on todellinen tilaus :-)

Onpa mukava aloitella joululoma, vaikka lunta ei olekaan. Eiköhän me kuitenkin saada joulu aikaiseksi ilman luntakin. Näillä mennään, niin sanoakseni. Mauri Kunnaksen joulukassista napatun kuvan myötä:

"Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella"

Joulupallona luokses pompin

Joulu on jo melkoisen lähellä. Tänä aamuna keittiömme muuttui muutaman tunnin ajaksi tonttujen joulupajaksi.

Natiainen oli viikonlopun mummolassa, joten saatoimme levitellä lahjat olkkariin ja ruveta paketoimaan.....tai siis minä käskytin ja Hidalgo paketoi parhaan kykynsä mukaan. Minun huolekseni jäi nauhojen laittaminen ja nimikorttien väsäily ja lisäily. Mukavan näköisiä paketteja niistä tuli; tänä vuonna olen tyytyväisempi kuin vuosiin. Löysin nimittäin askartelulaatikosta "Hyvää joulua" -leimasimen ja kun olin jossain vaiheessa ostanut noita yläkuvassa vasemmalla näkyviä pakettikortteja, niin olipas helppo homma leimata jouluntoivotus etupuolelle ja kirjoitella saajan nimi puolestaan kortin kääntöpuolelle.

Ihan söpöjä paketteja, eikös vaan? Ihmeen kivuttomasti homma tänä vuonna hoitui, kun olin kerrankin hankkinut lahjat jo hyvissä ajoin.

Ensimmäistä kertaa päätimme koristella joulukuusen jo hyvissä ajoin ennen joulua; tänäkin vuonna vietämme nimittäin joulun Hämeessä poissa kotikonnuilta. Natiainen halusi ehdottomasti osallistua koristeluun, joten hänet piti hakea mummolasta kotiin. Aloittelimme homman kasaamalla kuusen. Meillä on 150-senttinen muovikuusi, joka on toiminut mainiosti jo monta vuotta. Täytynee käydä hakemassa metsästä havuja, niin saadaan se tuoksukin torppaan.

Natiaista hakiessamme käväisin pikaisesti Järvenpään Kukkatalossa, josta oli "pakko" ostaa paketillinen vaaleita joulupalloja. Ihme kyllä sain pojat ylipuhuttua ja tänä vuonna kuusessamme on ainoastaan valot ja roikkuvia koristeita sekä tietysti joulutähti. Voi olla, että haen vielä jonkun kauniimman latvatähden, mutta kai tuokin kelpaisi. Näköjään muutama punainen pallo on kuuseen eksynyt, mutta toivoin, että tänä vuonna kuusessa olisi vain vaaleita koristeita. No, pystyn elämään noiden kanssa. Punainen virkattu kuusenalusmatto on kyllä sen verran kauhea, että jokin muu matto tuohon alle on saatava.

Pojat jäivät koristelemaan kuusta, kun minä läksin zumbailemaan. Palatessani kuusi näytti näin upealta!

Tästä on hyvä startata viimeiseen joulunalusviikkoon. Sovitaanko, ettei hössötetä liikaa? 

Viikonlopun saldoraportti

Ihana pitkä viikonloppu vetelee viimeisiään, joten ajattelin raportoida (lue: kehuskella) aikaansaannoksillani.

Aloitetaan joulukorteista. Tavoitteena oli saada kortit valmiiksi tämän viikonlopun aikana, mutta se ei ihan toteutunut, sillä ratkaisevalla hetkellä kultatussista loppui hönkä. Onneksi huomasin postin joulukorttikuoressa lohduttavan tekstin: deadline onkin vasta 13.12. joten minulla on vielä muutama päivä aikaa käydä ostamassa uusi kynä ja kirjoitella kortit loppuun. Kuoret on valmiiksi kirjoitettu ja pojat auttoivat postimerkkien liimaamisessa, joten ei tuossa mahdottomasti hommaa enää ole.

Piparitalo sentään saatiin valmiiksi. Ihan onnistunut tönö siitä tuli! Kiinnitin osat sokerikuorrutteella "normaalin" sulatetun sokerin sijasta ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä neuvo (löytyi netistä, tietty). Paljon helpompi oli työstää osia, kun ei tarvinnut varoa sormien palamista. Tänään sitten käytiin Jumbossa ostoksilla ja tarkoitus oli etsiä taloon asukkaita ja ehkä jotkut led-valot. Clas Ohlsonilta ostimmekin joulupukin ja lisäksi sieltä löytyi kuin löytyikin pikkuruisia led-valoja sisältävä paketti. Kotona yllätys oli melkoinen, kun led-valot olivat violetit ja pukki puolestaan väriä vaihtava kaveri. No, pukilta taisi olla jo alunperin puhti pois, sillä hän ei kovin pitkään vilkkunut (taisi olla ihan hyvä juttu). Violetit valot mökissä on vissiin vaan siedettävä. Natiainen halusi laittaa muutaman lego-ukkelin talon asukkaiksi, joten piipussa on nyt olento ulkoavaruudesta, ovella Endorin kapinallinen ja ikkunalla peräti Anakin Skywalker. Luojan kiitos Tasavallan tykkialus ei mahdu laskeutumaan tälle pöydälle (Natiaisen mielestä se kyllä mahtuu ihan hyvin)!

Käväisin eilen ystävälläni Rva Napolikerholaisella ja vietettiin mukava iltapäivä, minä neuloen ja hän purkaen. Piipahdettiin myös Tapanilassa Mosa Interiors -putiikissa; ihan hauskan näköinen pulju. Ostin sieltä maidonvaahdottimelle kapoisan säilytysmukin sekä muutaman puisen joulukuusenkoristepallon, mutta enpä muistanut kuvata niitä.

Tässä eilisen iltapäivän tulos: jo pari kuukautta sitten aloittamani neuletakki on jo kohtalaisessa vaiheessa. Pitkän tauon jälkeen sain jatketuksi työtä ja nyt työ on siinä vaiheessa, että etupuolet ovat valmiit ja seuraavaksi on jatkettava selkäosa saman korkuiseksi. Kuten huomaatte, IHAN PIKKUISEN on pääteltäviä lankoja...huoh. Olikohan sittenkään järkevää käyttää seitsemää (7!) lankaa?!

Sain lainaksi Outi Pyyn Trashion-kirjan, jossa olikin tosi hienoja diy-juttuja. Inspiraatiolistalle päätyivät ainakin nahkapalahame (kuvitelkaa nahkapaloista väsätty kynähame...veery nice!) ja huivitoppi. Jäänkin täten miettimään, mistä saisin vuorokauteeni muutaman tunnin lisää???!!!

Jouluvalmisteluja

Tänään on vietetty vapaapäivää Suomineidon kunniaksi. Meillä lämmitettiin aamu(päivä)sauna reilun vuoden tauon jälkeen - saunassa on yleensä kuivausteline emmekä oikein ole saunojaporukkaa. Olihan se kuitenkin ihan mukavaa saunoa oikein ajan kanssa. Sytytin kynttilätkin saunaa sulostuttamaan, mutta ei siitä ollut paljonkaan iloa, kun ikkunasta tuleva päivänvalo söi kauniin kajon.

Saunan jälkeen rupesin joulukorttihommiin. Olen muutamaa joulua lukuunottamatta tehtaillut itse joulukortit (toisinaan on tarvittu Hidalgon vastentahtoista apua). Meillä valmistellaan kortteja suunnilleen 40 kpl ja onhan se myönnettävä, että kyllä niissä hommaa riittää. Joskus mietin, että hittoako niitä itse tekee, kun toisaalta kuitenkin haluaa päästä mahdollisimman helpolla. Joku epäloogisuus siinä on, sen myönnän. Oli miten oli, tänäkin vuonna ne täytyy värkätä, joten eihän siinä muu auttanut kuin ryhtyä rupeemaan. Tämän vuoden joulupostimerkki on muuten tosi kaunis. Saa nyt sitten nähdä, tuleeko noista korteista kivoja. Idea on pöllitty päiväkodin myyjäisistä ja sovellettu kotoa löytyneisiin tarpeisiin. Tavoitteena on saada kortit valmiiksi tämän viikonlopun aikana (ja pakkokin, kun lähetys-deadline lähenee).

Otin aamulla pakkasesta piparitaikinaa sulamaan. Sen nähdessään Natiainen toivoi piparkakkutaloa, joten homma laajeni alkuperäisestä muutaman piparin leivonnasta. Onneksi taikinaa oli jemmassa riittävästi ja sain kerralla osaset valmiiksi. Huomiselle päivälle jää sitten koristelu ja kasaaminen. Tunnetusti viimemainittu on haasteellisin osuus, joten loppuraportti on luvassa myöhemmin.

Toivottelemme täten kaikille iloista ja onnellista itsenäisyyspäivää!

Reissuraportti

Tänä viikonloppuna vierailtiin Länsi-Suomessa rakkaiden ystävien luona. Olen tuntenut Natiaisen A-Gummin ja hänen vanhempansa ekaluokasta lähtien eli vähän päälle 35 vuotta (härregud!). On muuten nähty ja koettu kaikenlaista kivaa noiden vuosien aikana. Useita uusiavuosia ja juhannuksia on vietetty isolla porukalla. Eräänä uutenavuotena ahtauduttiin 10 hengen voimin meidän perheen silloiseen ysikutoseen Saabiin. Noh, tämä tapahtui kultaisella 80-luvulla tai saattoi olla jopa 70-luvun lopussa; silloin lapset oli aina bileissä mukana ja autoilu oli ihan pikkuisen erilaista kuin nykyään. Toisella kertaa oltiin kesälomareissulla Ruovedellä. Viikon verran uiskenneltiin tuplaleveällä uimapatjalla ja takamukset paloivat. Meillä ei nähtävästi ollut ihan aina uikkareita. Pikkuveljeni sai toki olla leikeissä mukana; hänen tehtävänsä oli olla sängyn alla hiirenä. Melko reilua.

Tässä kyläpaikassa meitä pidellään aina kuin kukkaa kämmenellä, joten pitihän meillä olla jotain viemisiä: päiväkodin myyjäisistä hankitut tervasydän ja Angry Birds -joulupiparitikkari sekä muutamia joulutuotteita. Olipa joukossa yksi synttärilahjakin.

Perjantai-iltana vaan olla möllöteltiin ja nautiskeltiin. Ruoka oli todella makoisaa ja seura luonnollisesti erittäin mieluisaa, joten mikäs oli ollessa.

Lauantaina sen sijaan päätettiin lähteä samoilemaan Haukkavuoren maisemiin. Pontimena toimi ajatus makkaranpaistosta ulkoilualueella sijaitsevalla laavulla.

 

Makkaranpaistajan rooli maistui Natiaiselle. Myös Yoda valomiekkoineen oli näköjään eksynyt samalle reitille...

Puoli tuntia paluumme jälkeen alkoi tuulla ja sataa räntää, joten reissu oli täydellisesti ajoitettu. Illan tullen räntäsade loppui ja alkoi hiljalleen pakastua.

Tänä aamuna kuura peitti maan.

Mainio reissu kaikinpuolin!

Pretty good weekend

Eilinen oli tehokkaanpuoleinen päivä. Aamuhämärissä kiiruhdin keskustaan, jossa pidettiin vuotuiset yksityisten päiväkotien joulukatumyyjäiset. Käsitöitä, arpoja, joulupukkia, lasten laulua jne. Oikein mukavaa ja leppoisaa! Meikäläisen osana oli tänäkin vuonna arpajaisvoittojen jakelu. Homma sujui rutiinilla, sillä olen ollut samoissa hommissa jo kolmissä myyjäisissä.

Olipa huippujuttu, että tänne muuttaessamme tulin samoilleeksi netin syövereissä (silloinkin!). Ihan googlaamalla löytyi tämä kaupungin toisella laidalla sijaitseva päiväkoti, joka oli juuri tuolloin laajentumassa. Natiainen pääsi upouuteen ryhmään, jota oltiin juuri perustamassa. Päiväkotihan on todella iso, yli 100 lasta, mutta paljon on opejakin. Kaupunki sen sijaan ei ole iso, joten etäisyys on siedettävä ja lapsonen erittäin hyvissä käsissä. Ensi vuonna on edessä eskarivuosi ja se onkin sitten aika iso juttu.

Sirkusjumpan jälkeen kestiteltiin vieraita ja illemmalla sain parsittua taannoin esitellyt villasukat. Olen saanut nämä aikoinaan Lappeenrannan-tädiltä ja ovat tietysti hyvät ja lämpimät. Eihän näitä raaski pois heittää!

Neulominen on muuten ihanaa. Tulin taas kerran tähän tulokseen, kun aloittelin salaista projektia. Tähän hommaan liittyy keltainen lanka ja  kerron siitä myöhemmin lisää.

Illan päätteeksi surffailin hieman netissä....ja löysin ilokseni Neelalta Kohta kotona -blogista Arjen luksusta -haasteen, jonka ideana oli listata kolme omaa arkeani kohottavaa juttua. Haasteeseen liittyi kaupallinen osio, jonka jätän tästä pois, mutta katsotaanpa, saanko kolme arjen luksusjuttua kirjattua.

Numero Uno on tietysti kahvi. Olen oppinut juomaan kahvia vasta kolmikymppisenä muutettuani pääkaupunkiin. Osansa saattoi olla Cafe Esplanadin muhkeilla korvapuusteilla, joita ei kehdannut ilman kahvia tilata...no ei vaan. Toden totta muistan ensimmäisen juoneeni kahvia Cafe Esplanadissa ja silloin tajusin, että kahviin VOI ja SAA laittaa paljon maitoa. Sen jälkeen olenkin tullut tunnetuksi "sinä outona tyyppinä, joka juo maitoa kahvilla".

Arkisin juon päivän ensimmäiset kahvit työpaikalla. Meillä on siellä Nespresso-kahvikone, josta saa todella hyvää kahvia. Ihme kyllä, minun suosikkini on musta Ristretto, johon lurautan maitonvaahdottimesta annoksen maitovaahtoa...ja kyllä, vielä puolikkaan toistakin.

Viikonloppuaamuisin herättyäni suuntaan suunnilleen ensimmäiseksi kahvinkeittimelle ja laitan kahvit tulille. Pahoittelen termiä, mutta näin meillä sanotaan, kun ruvetaan kahvinkeittoon "pannaas kaffe tulille". Ei liene yllätys, että juureni ovat Hämeessä ;-)

Lisään kahvinporojen päälle yleensä vaniljajauhetta ja kanelia, ehkä myös kardemummaa. Vaahdottelen maidon Clas Ohlsonilta ostamallani pikkuruisella vaahdotintyökalulla ja liruttelen kuppiin maidon ja kahvin samanaikaisesti (sillä ON vaikutusta makuun, onhan?!). Päälle ripsautan kardemummaa tuoksutuntuman varmistamiseksi. Ylläolevassa kuvassa kahvissa on lisukkeena muutama lusikallinen kermavaahtoa, mutta se on kyllä aika harvinaista. Useimmiten nautiskelen aamun aikana 2-3 mukillista kahvia, lehtiä lukien ja aamuista nauttien. Meillä on sellainen sääntö, että ruokapöydässä ei lueta, paitsi viikonloppuaamuisin. Natiainen saa tällöin halutessaan katsella välillä telkkaria ja tulla sitten takaisin syömään, mikä ei todellakaan ole sallittua muulloin. Kokonaisuudessaan aamiaispöydän ääressä saattaa kulua parikin tuntia.

Arjen luksusjuttu numero kaksi taitaa olla kynsilakka. Olo on paljon huolitellumpi, kun on lakat kynsissä. Valitettavasti lakkaustaitoni eivät ole kummoiset, joten ihan perussetillä mennään. Mitään leimauksia tai muita en harrasta. Glitteri- ja konfettilakat ovat ehkä villeintä, mitä olen saanut kokeiltua (alimmassa kuvassa on kynsitarroja, mutta kynteni ovat liian kaarevat, jotta ne näyttäisivät hyvältä). Yleensä kokeilut tyssäävät täydellisyydentavoitteluuni. Haaveilen siitä, että vielä joskus olisi varaa ottaa geelikynnet vaikkapa vuoden ajaksi. Noh, veikkaan, ettei tule tapahtumaan.

Mikähän olisi kolmas arkeani kohottava asia? Ai joo! Sehän on oma auto! Työmatkani pituus on melko tarkalleen 30 kilometriä, josta ehkä 1/3 kaupunkiajoa, 1/3 moottoritietä ja 1/3 kehäkolmosta. Onhan se pirun stressaavaa oinasluonteelle, mutta kohtuullisen  hyvin nykyisin siedän niitä muita idiootteja. Itsehän luonnollisesti ajan paremmin, hehee. Totta puhuen aina välillä huomaa omassakin ajossa parantamisen varaa; tällä hetkellä projektinani on huomioida suojatiellä liikkujia paremmin. Kuinka usein ajankaan suojatien ohi antamatta tietä kadunvarressa odottavalle kävelijälle. TAHDON huomioida heidät paremmin ja antaa tietä, mutta usein aivot rekisteröivät kulkijan vasta kun on jo liian myöhäistä jarruttaa suojatien eteen. Vaaratilannetta ei toki synny, mutta tahtoisin olla kohteliaampi! Varsinainen paheeni on ylinopeus. Muuten koitan noudattaa liikennesääntöjä orjallisesti (esimerkiksi näytän vilkkua, vaikka tie olisi aivan tyhjä), mutta kaasujalka on aika raskas. Myönnän ja pahoittelen, mutta en aio muuttua tässä suhteessa.

Niin tosiaan, se auto. Oma amalfinvalkoinen kärryni <3. Ostin sen viime vuonna, itse asiassa tarkalleen 1,5 vuotta sitten (Hidalgon avustuksella toki) ja kyseessä on siis Audi A1. Aiempi, ensimmäinen autoni oli Audi A2 ja tykkäsin siitä kuin hullu puurosta. Tämä nykyinen sulotar on toki persoonattomampi ja vihaan valkoista väriä, kun se on aina likainen (kuten kuvasta näkyy; eipä paljon kuvankäsittely auta...), mutta tokihan A1 on Auto isolla A:lla.

Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni Hesarin Autoliitteestä kullanarvoisen ajo-ohjeen: "kiihdytetään napakasti tavoitenopeuteen". Voi kun tämä ohje olisi raapustettu jokaisen auton kojelautaan tai vaikka rattiin siten, että kuski näkisi sen aina lähtiessään ajamaan... Yksi pahimmista jutuista, mitä tuolla liikenteessä voi tehdä, on körötellä moottoritien liittymästä kävelynopeudella muun liikenteen sekaan. Hei oikeesti, painakaa sitä kaasua siten, että teillä on sama nopeus kuin sillä muulla liikenteellä! Okei, jo riittää ajo-opetus. Audistahan minun piti kertoa. Tykkään siis siitä, että pikkuinen kärryni kiihtyy nopeammin kuin minä itse; johtunee siitä, että auto on niin kevyt. Nyt kun olen oppinut autoni kaikki kommervenkit, niin ajelu on todella mukavaa ja miellyttävää.

Kurkku oli illalla todella kipeä; se on kipuillut jo parisen viikkoa aina iltaisin ja usein myös aamulla. Päivän kuluessa kipu häipyy vain palatakseen taas iltasella. Lämmittelin yömyssyksi Blossa-Marlin glögi-naapurin tädin mustaherukkamehu-vesi-mukillisen ja voilá, aamulla kipu oli tiessään! Uskon, että mikstuuran ratkaiseva osanen oli tuo mustaherukkamehu, hehe!

Tänään oli sitten shoppailua tiedossa. Tapasin rakkaan ystäväni Neiti O:n Sellossa. Tehtiin muutamia ostoksia (oltaisiin tehty enemmänkin, jos olisi ollut aikaa) ja käytiin pizzalla. Minä ostin Natiaiselle yöpuvun (musta-harmaaraidallinen; kommentti oli "aika tylsä") ja lisäksi löysin muutaman aarteen:


Hurmaavat buutsinilkkurit löytyivät Biancosta naurettavaan 35 euron hintaan. Sisäpohja on nahkaa ja väri - no joo, kuuluu todellakin meikäläisen värikarttaan!!

Uudet tosi mageet viininpunaiset vetoketjufarkut löytyivät Gina Tricotista, pilkkahintaan nekin. Ostin myös viininpunaisen kirjainhuivin ja sinisen "lentoemäntähamosen" ja koko touhusta yhteensä maksoin peräti 34,95 € - ihan saman verran kuin buutseistakin! Jotenkin minusta on vaan äärimmäisen tyydyttävää tehdä löytöjä noista ketjuliikkeistä.

Saatuamme ostosnälkämme tyydytettyä kävimme vielä Classic Pizzassa herkuttelemassa (joo ei tosiaan ollut vhh-viikonloppu) ja sen jälkeen suuntasin kotiin ja zumbailemaan. Päivän päätteeksi rauhoittelin jälkikasvun raivarit ja siinäpä se viikonloppu sitten olikin. Pretty good I think!