maanantai 9. syyskuuta 2013

Sadepisaroita ja aurinkoja

Sataa. Syksy taitaa viimein saapua ja ihmeellistä kyllä, juuri tällä hetkellä se ei tunnu kovin pahalta! Olen henkeen ja vereen kesäihminen ja siksipä tämä ihmettelevä olotila tuntuu vähän oudolta, kuin olisin hieman irtaantunut ruumiistani ja tarkkailisin tilannetta tuosta ulkopuolelta, sivullisena. Ulkona on jännittävä, kellertävä tunnelma ja sateen vaimea ropina tuntuu jotenkin tosi rauhoittavalta...hieman kyllä tunnelmaa latistaa tuo puolen metrin päästä kantautuva Lego-pätkän äänimaisema. Natiainen sai luvan tuijottaa hetken "pädiä" ennen iltatoimia. Legot tuntuvat olevan tämän hetken juttu.

Saahan noista mokomista pikkupalikoista tosiaan rakennettua ihan pirun hienoja värkkejä (jos vain mielikuvitus riittää), se on myönnettävä. Itsekin joskus intoudun rakentelemaan Natiaisen kanssa, mutta tuloksena on useimmiten joku tylsä symmetrinen rakennus. Minkäs tikru pilkuilleen voi, vai miten se menikään :D





No, se legoista. Auringonkukat kukkivat tuolla pientareilla valtoimenaan ja naapurin rouva soitti muutama ilta sitten ovikelloa ja löi kouraan ihanan kimpun keltaisia pikkuaurinkoja. Ihana yllätys!


En ole muuten tainnutkaan raportoida viimeisimmästä hankinnastani huonekalurintamalla. Paikallisessa fb-kirppariryhmässä osui silmään ilmoitus, jossa kaupattiin kampauspöytä-penkki-yhdistelmää. Ostin sen pois 20 eurolla ja olen ostokseeni erinomaisen tyytyväinen!

Siirsimme olohuoneen nurkassa olleen valkoisen lipaston työhuoneeseen ja uusi pöytäsetti pääsi mukavalle paikalle ikkunan äärelle (älkää kiinnittäkö huomiota noihin typeriin johtoihin). Ajattelin ensin maalata setin joko valkoiseksi tai mustaksi, mutta sitten - yllättäen, heh - iski laiskuus ja jätin pinnan alkuperäiseksi. Muutamat naarmut eivät tunnelmaa pilaa ja kokonaisuus on huomattavasti sirompi kuin paikalla aiemmin ollut lipasto. Huomatkaa myös ns. pallovalaisin kuvan vasemmassa laidassa. Ostin sen kesälomareissulla lappeenrantalaisesta Sisustus Onni -nimisestä putiikista, johon serkkuni kanssa ryntäsimme viimeisellä minuutilla. Serkku piti kirjaimellisesti jalkaa oven välissä minun parkkeeratessani autoa viereiseen parkkihalliin ja ehdimme kuin ehdimmekin sisälle ennen ovien sulkemista. En sitten kehdannut olla ostamatta mitään ja haalin viime hetkellä ostoskoriini tuon valopallosysteemin.





Pallot olivat laatikossa irrallaan ja kuhunkin palloon oli tehty valmiiksi pieni viilto, josta ledivalo piti tyrkätä pallon sisäpuolelle. Aikani ährättyäni sain valonlähteet pujoteltua palloihin sisään ja kas, valoköynnös oli valmis ripustettavaksi! Valitettavasti on mahdotonta saada järkevän näköistä kuvaa palloista tositoimissa aka iltavalaistuksessa. Muutenkin nämä meikäläisen napsimat kuvat taitavat olla melkoisen kotikutoisen näköisiä. No. Minkäs teet.

Joskus alkukesästä istutin takapihan parvekelaatikoihin (voiko parvekelaatikoita olla takapihalla?! näitähän pitäisi itse asiassa kutsua aitalaatikoiksi, koska ne on kiinnitetty aitaan!) petunioita ja muratteja. Ne ovat kasvaneet melko lailla omissa oloissaan koko kesän, mitä nyt silloin tällöin olen heitä hieman kastellut. Nyt viikonloppuna sain aikaiseksi heittää menemään kuivuneet petuniat. Muratit sen sijaan voivat erinomaisesti ja ne siirsin omiin ruukkuihinsa jatkamaan kasvua. Toivotaan, että en tapa niitä liiallisella kastelulla talven aikana....tosin enemmän ne taitavat kärsiä, jos joutuvat ilmalämpöpumpun vaikutuspiiriin. Sain jo yhden muratin tapettua, kun pidin sitä liian lähellä pumpun ilmavirtaa. Ei hyvä paikka, ei.

Muratit nro 1 ja 2




Muratit nro 3 ja 4

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti