Sunnuntain sillisalaatti

Saatatte kuvitella, että nyt seuraa kala-aiheinen ruokapostaus, mutta ehei. Ei sinne päinkään. Otsikon on tarkoitus ilmentää postauksen syvintä luonnetta: tämän päivän setti on täynnä pieniä höpöjuttuja, joista yhdestäkään ei olisi saanut kehitettyä omaa postaustaan.

Viikonloppu on sujunut kohtalaisen leppoisissa merkeissä. Eilen - ennen Natiaisen sirkusjumppaa - leivottiin syksyn ensimmäiset piparkakut. Lepo vaan joo, tietysti valmiista taikinasta.

 

Yksi lapsuuden parhaista muistoista oli se, kun pikkuveljen kanssa leivottiin äidin punaisesta reseptikirjasta piparitaikinaa - syötäväksi. Tarkoitus ei siis ollut laisinkaan paistaa pipareita, vaan päästä herkuttelemaan itse taikinalla. Oi sitä odotuksen tuskaa, kun taikinan piti antaa seistä jääkaapissa tekeytymässä seuraavaan päivään. Kyllä siellä kaapilla taisi yksi sun toinenkin käydä maistelemassa... Muistoissa kyseinen taikina on saanut kohtuuttoman glorian; täytyisi joskus kokeilla reseptiä ja ottaa selville, oliko taikina tosiaan niiiiiiiin hyvää. Veikkaanpa tosin, että kyllä se oli.

Nämä piparit onnistuivat mainiosti ja kyllä me niillä herkuteltiinkin! Niin oli kiire syödä ne pois, ettei keritty edes harkita piparien koristelua.

Natiaisen sirkusjumpan ajan treenailin "kevyesti" salilla. Ensin lämmittelin crossarilla ja sitten vähän kasikiloisella kahvakuulalla. Tein lisäksi muutamia epämääräisiä taljavetosarjoja ja lopuksi erinäisiä vatsalihasliikkeitä. Ja voi herranjestas, että tänään on kylkilihakset kipeät!! Kauhulla odotan illan PowerStep-tuntia...

Tänään on kyllä ollut melkoinen tsemppipäivä, kun päivällä puutarhahommissa kului tunteroinen (voihan sen merkitä HeiaHeiaan, voihan?), juuri äsken kävin e-rit-täin hikisellä zumbatunnilla ja vielä olisi tosiaan steppitunti edessä. Joka toinen sunnuntai zumba ja PowerStep ovat tunnin välein ja voin kertoa, että sen jälkeen kroppa on aika loppu. Olen toistuvasti marissut salikyselyissä meidän salin steppituntitarjonnan vähyydestä. No, tietenkin se viikon ainoa (ja siis todellakin vain joka toinen viikko ohjelmassa oleva) steppitunti piti sijoittaa zumbapäivälle. ARGH. Zumbasta en voi luopua - niitä tunteja on meidän salilla vain kahdesti viikossa - joten ei auta kuin käydä molemmilla tunneilla.

No niin. Kuten jo totesin, tänään oli siis ohjelmassa puutarhahommia eli käytännössä kukkasipuleiden istutusta. Haravointi oli aika tehotonta järkyttävän tuulen takia.

Citymarketista ajat sitten ostamani kukkasipulilaatikon sanotaan sisältävän Kevään kukkaloistoa... jää nähtäväksi, millaisen loiston nämä sipulit saavat aikaiseksi. Teinä en odottaisi liikoja. Oli miten oli, tästä 65 sipulin setistä heittelin takapihalle olemassaolevien rehujen seuraksi 20 sinistä helmililjaa ja 20 niinikään sinistä krookusta. Näiden kai pitäisi nousta melko aikaisin, ehkä jopa maaliskuussa. Etupihalle kaivoin kolon kärhöjen ja tuijien väliin ja heitin siihen sikinsokin loput sipulit eli 20 tulppaanisipulia (kahta eri lajiketta) ja 5 valkoista narsissia. Saa nähdä, mitä näistä nousee. Kyllä se on vaan niin todettava, että meikäläinen ei todellakaan ole mikään viherpeukalo. Heitin nimittäin samalla kertaa menemään yhden läpikotaisin ruskistuneen muratin ja aikoinaan anopilta saadun yrttiruukullisen, joka on muuten tainnut vilahtaa blogissakin joskus keväällä. Nyyh, siitä oli vain mintuntuoksu jäljellä, ulkomuoto sen sijaan oli kuihtuneen ruskea.

Meillä on talvisin tosi kylmät lattiat ja minulla on kotona villasukat jalassa osapuilleen elokuusta toukokuuhun. Parkettimateriaali on valitettavasti sen verran karheaa, että villasukat kuluvat tosi nopeasti puhki pohjasta.

Kuten huomaatte, nyt olisi parsinneulalle käyttöä. Minun piti parsia reiät umpeen jo perjantai-iltana Vain elämää -nyyhkyn parissa, mutta en sitten saanut aikaiseksi. Palataan tähän asiaan myöhemmin.

Lopuksi esittelen tulevan tuunauskohteen.

Duunikaveri oli Italiassa käymässä ja toi sieltä tuliaisiksi paketillisen paikallisia herkkuja, jonkinlaisia manteli-turron-tyyppisiä valkosuklaapäällysteisiä konvehtinamuja. Tarkemmin en osaa kuvata, mutta joka tapauksessa erittäin maistuvia olivat. Nappasin tämän muovisen kotelon ja irrotin siitä kantohihnan. Ajattelin, että tuon voisi päällystää joko kankaalla tai vaikkapa hyllypaperilla, niin siitä saisi aika hauskan säilytyskotelon. Korkeus on parisenkymmentä senttiä ja lieriön halkaisija kymmenkunta senttiä. Käyttökohde ei vielä kristallisoitunut, joten jos teille tulee joku idea, niin laittakaapa tulemaan!

Juu nääs. Tässä tämän päivän sillisalaatti. Toivottavasti maistui!