"Gonna B Good"

Lähestulkoon vuosi on kulunut siitä, kun kirjoitin ensimmäisen blogijuttuni. Kirjoittelu on ollut pääosin mukavaa, mutta suorittamiseksihan se on mennyt ja erityisesti kuvien kanssa kuluu ihan tuhottomasti aikaa.

Tästä eteenpäin täällä kuulkaas puhaltaa uudet tuulet.

Kuten good old buddy Keith Urban sanois: "It's gonna be so good, like I pictured but even better". Jatkossa mä kirjottelen tätä juttua niinsanotusti omalla äänelläni, kieliopista liiemmälti piittaamatta. Sen mä kyllä osaan, mutta nyt mä tahdon tehdä jotain muuta.

Vajaan kuukauden blogitauon aikana oon tajunnu yhden jos toisenkin jutun blogeista ja blogimaailmasta. Se on oikeestaan hiton ärsyttävä maailma. Tuntuu välillä siltä, että jengi kirjottelee lähinnä blogiyhteistyökuvioiden takia eikä sen takia, että oikeesti haluais kertoa jotain. Niinpä jatkossa koitan itsekin lukea vain sellaisia blogeja, joista oikeesti tykkään ja joissa ihmiset ihan oikeesti TEKEE jotain. Omilla kätösillään. Ite. Eikä vaan sen takia, että joku verstas on tarjonnu matskut. Oon varmaan osittain kateellinen, että MULLE ei oo kukaan tarjonnu mitään, toki niinkin, mutta tää blogimaailma taitaa tavallaan olla jonkun sortin verkostomarkkinointia. Kolmion kärjessä olevat tienaa, mutta alalaidassa olevalle massalle ei minkään logiikan mukaan voi mitenkään riittää kaikkee ylenpalttisesti. Niinpä mä keskityn jatkossa lukemaan sellaisia blogeja, joista mulle tulee hyvä mieli.

Jeppistä jepulis. Jos luit tänne asti, niin congrats. Meen asiaan ihan just ny.

Männäviikolla vapautin sisäisen blondini IRL.

Ette ehkä oo ikinä törmänneet tähän tuotteeseen, mutta mä oon freshannut tällä Back to whitella muutaman pinttyneen alunperin valkoisen vaatteen joskus ehkä viime vuonna. Samaten olen kokeillut myös Back to black -pesua, parikin kertaa, ja se tosiaan toimii huippuhyvin. Homma etenee siis siten, että leikataan pussin lieve auki ja lykätään pussi freshattavan pyykin kanssa samaan pesuun. Pesuohjelman pyörittyä koneesta voi sitten ottaa puhdistuneet, kirkastuneet vaatteet......as if.

Juu nääs. Nyt tulee se blondin älynväläys. Sain meinaan päähäni, että jos lykkään erittäin haalistuneet farkut Back to white -pesuun, niin kaiken järjen (?) mukaan niiden värin pitäis kirkastua sellaiseksi puhtaan haalistuneeksi toooosi vaaleaksi sävyksi. No juu, menikö kuten Strömsössä? Öhöm. Olis saattanut periaatteessa onnistua, jos olisin laittanut koneeseen pelkästään ne farkut. Turha ehkä muuten tässä vaiheessa sanoakaan, että kyseessä oli ehkä mun all-time-favoritet, noin 6 vuotta sitten Ideaparkista ostetut G-Starit.

Farkuista sinänsä tuli oikeastaan ihan mukavan haalistuneen väriset; väri tasoittui ja silti kulumaraidat polvissa ja nivusissa jne. jäi ihan kivasti näkyviin. Mut joo. Sisäinen blondi halus kumminkin sekä säästää kakun että syödä sen, joten farkkujen lisäksi heitin pesuun pari kulahtanutta paitaa, muutamat alushousut ja parit rintsikat........

OMG. Puuvillapaidoista tuli kauniin vaaleansiniset! Tää oli ehkä se ok-osuus tossa värjääntymisessä, niiden farkkujen lisäksi.

Seuraava vaatekappale, jonka vetäisin koneesta, olikin sitten jo vähän muutatoista. Valkoiset urheilurintsikat (tosin vähän kulahtaneen valkoiset nekin) oli saaneet paitsi kauniin vaaleansinisen sävyn, myös kirkkaammat raitakuviot....tietäkää täten, että tekokuitu - esim. ompelulanka - värjääntyy muuten vähän pirun hyvin silloin, kun ei olis tarvis.

Kyllä mun täytyi hieraista silmiä, kun ongin koneesta nää KIRKKAANSINISET rintsikat...myös alkkarit olivat värjääntyneet about samanvärisiksi; niistä en sentään kehdannut ottaa kuvia. Väri sinänsä on kyllä ihan magee, mut ei mulla kyllä ole yhden ainutta tonväristä vaatekappaletta ennestään. Noi kun olivat mun ainoot valkoiset rintsikat, niin nyt on vissiin pakko suunnata kaupoille.

Kattokaapas muuten vielä uudemman kerran tota Back to white -pussia. Siinä on nätisti vierekkäin Before- ja After-kuvat...ainoo vaan, että mulla noi vaihtoivat paikkaa. Hihiiih.

Joskus kuukausi sitten sain toisenlaisen kuningasidean. Meikän salainen pahe on tuunata housujen vyötäröitä. Joskus duuni kannattaa, toisinaan taas ei. Tällä kertaa päätin tuunata muutaman vuoden ikäiset Tikru-farkut. Niissä on aina ollut hieman kireä vyötärönauha, mikä mua ärsyttää ihan hulluna. Pökiä olen pitänyt tosi paljon, väri on syvän tummansininen ja strechiä on niin vähän, että oikeestaan voi sanoa, ettei nuo farkut veny yhtään. Valitettavasti oon lihonut parin vuoden aikana sen verran, että jo alunperin suht tiukka vyötärökaitale on muuttunut jopa ahdistavaksi. Mä vihaan sitä Michelin-vyörengasta. VIHAAN.

Toisaalla mulla oli parin vuoden ikäiset (nekin!) Marc'O'Polon farkut, joissa puolestaan en oikein ikinä tuntenut oloani kotoisaksi. Vyötärö oli vähän liian matala, väri himpun liian vanhanaikainen sininen ja lahkeet tipan verran ärsyttävät. Kuinka ollakaan, vyötärökaitale näytti olevan justiinsa samankokoinen kuin Tikru-pöksyissä eli potentiaalinen vaihtokauppa saattais onnistua.

Sitten vaan purkamaan. Pari iltaa siinä meni, mutta lopulta MILJOONA tikkiä oli purettu ja pökät neljänä kappaleena. Aika kivasti uusi vyötärönauha kävi Tikrujen lanteelle ja tulos on tässä:

Ihan pätevä vaihtokauppa, vaikka ettehän te siitä mitään tiedä. Multa näkyy unohtuvan aina noi ennen-valokuvat, joten paha on mennä arvostelemaan onnistuneisuutta. Juu ja se täytyy sanoa, että jostain on hommattava vielä vyölenkit. Heitin tyhmänä ne menemään, kun olin saanut irrotettua kaitaleet.

Tässä vielä tiiseri Viidakon Pirkoista. Muistattehan, viime kesänä oli meidän Pirkko-porukan teemana Seilorimeininki. Pikkuisessa siideripöhnässä oli juurikin sopiva tilanne äänestää vuoden 2014 Pirkko-teema ja valituksi tuli tosiaan toi Viidakon Pirkot. Huhhuijaa, vihdoin mäkin sain jotain aiheeseen liittyvää hankittua. Mitä tossa viikolla katselin Viidakon Tähtösten uutta kautta, niin veikkaan, että siitä viikonlopusta tulee toudellakin tajunnan räjäyttävä. Ihan nerokas formaatti, jos multa kysytään. Mut ei varmaan kysytä.

Toi on siis kolttu. Maksoi 9 euroa.

Mitä ohjelmaformaatteihin tulee, niin meillä seurataan innolla TVOF:ia. Uskomatonta talenttia täällä meilläkin. Tätäkin kautta vielä tsempit tutulle finalistille!

Jos joku ei vielä tiedä, niin olen täydellisen rakastunut Keith Urbaniin. #copcar #gonnabgood #goodthing #somewhereinmycar #stupidboy

Kas noin! Mäkin oon nyt somen aallonharjalla hästäkeineni (opettakaapa tää sana ei-suomenkieliselle, muuten). Hästäkeineni.

Mut oikeesti. Antakaa KU:lle mahis. Se on I-H-A-N-A.

Raitaa ja karvaa

Tein tuossa männäviikolla ostoksia - jälleen kerran niitä laadukkaita. Hehee...

Tämä räsymatto maksoi 15 €. Väri näyttää läheltä tosi punavoittoiselta, mutta kauempaa katsoen siinä on itse asiassa mukana aika paljon pinkkiä. Ihmettelen edelleen, että Hidalgon ensikommentti oli: "no sehän on ihan ok". Ai niin, hänhän on ihanjees-mies. Totta puhuen matto ON oikeasti ihan tosi ok tuohon paikkaan. Kesäisin meillä on siinä usein limenvihreä karvalankamatto, mutta näin keväällä kaipaan jotain vieläkin raikkaampaa ja veikkaanpa, että tämä matto asuu olkkarissa piiiiitkään. Siin hää ny o!

Toinen kauppareissun löytö oli tämä karvakasa pyllyn lämmikkeeksi. Harmaa pehmoisuus irtosi 20 eurolla. Oli siellä valkoisiakin, mutta jotenkin tämä harmaa väri toi mieleen ratkiriemukkaan Specsaversin mainoksen, jossa eläinlääkäri luulee (lähinäön puutteessa) vanhaa karvareuhkaa rotukissaksi. Tämä toimittakoon kissan virkaa meidän huushollissa, kunnes toisin todistetaan. Kyseessä ei todellakaan ole mikään oikea talja, mutta matsku on tosi pehmeä ja mikä tärkeintä, se ei kutita, kuten aiemmin kokeiltu kalliimpi versio, jonka jouduin pitkin hampain palauttamaan.

Ollaan oltu tämä viikonloppu kaksin Jäbän kanssa. Hän on ihanaa seuraa: ei riehu, tekee jo välillä omia juttujaan ja halailee "rakasta äitiä" noin puolen tunnin välein. En valita! Eilen käytiin Friskis&Svettis-jumpassa ja Jäbä oli tosi ihmeissään, kun joka toinen leidi moikkasi häntä nimellä, vaikkei me olla tuolla Arabian salilla käyty ikinä hänen kanssaan. Se johtui tietysti siitä, että ennen Jäbän syntymää ja jonkin aikaa sen jälkeenkin vedin itsekin jumppia. Moni ohjaajakollega muistaa hänen suht harvinaisen nimensä noilta ajoilta ja Facessakin se toki esiintyy harva se postaus.

Voice of Finlandia on katseltu urakalla ja täytyy myöntää, että safkapuoli on ollut enempi herkuttelua. Täytynee ottaa (taas kerran) itseään niskasta kiinni.

Mulla on muuten tekeillä yksi farkkuihin liittyvä tuunaus. Saa nähdä tuleeko tästä ikinä yhtään mitään...palaan asiaan myöhemmin.

Joo ja hei!! Tänään sitten Kerho tykittää Jokrut kesälomalle (tai paremminkin KHL:ään), eikös juu?! Taas hassuttelee vastustajaa Hoo-Pee-Koo!!

Blowin' in the wind at Levi

Kyl mie sit niimmaar skimbailusta tykkään. Ja näistä maisemista (huom. osa kuvista on kollegoiden kuvaamia).

 

Oltiin viikonloppuna työporukan vuotuisella skimbareissulla, joka toisen kerran peräkkäin suuntautui Leville. Viime vuonna meitä oli 18 laskuintoista ja yövyimme paritalossa. Tänä vuonna meitä oli matkassa vain 12 henkeä ja saatiin buukattua soppeli 12 hengen mökki. Minä ja N oltiin porukan ainoat naiset ja siten omittiin yksi huone itsellemme. Pojat arpoivat loppujen huoneiden petipaikat (toimin itse onnettarena). Mökki (nimeltään muuten Taalontaika, jos joku haluaa googlailla tarkempia tietoja) oli tosi kiva, iso olohuone-keittiötila ja viisi makuuhuonetta. Alakerran kolme makkaria olivat kukin kahdelle hengelle ja yläkerran parvella oli kaksi huonetta, joissa molemmissa oli kolme petiä. Saunaan mahtui kerralla koko äijäporukka (tai olisi mahtunut, jos olisivat olleet samanaikaisesti menossa saunaan). Vessoja oli vain yksi, mutta lisäksi pesuhuoneessa oli toinen pytty ja lavuaari. Ihan hyvin pärjättiin.

Perjantai-iltana tilattiin mökille pizzat ja chillailtiin. Katsottiin (lue: arvosteltiin) The Voice of Finland ja heti perään American Idol (Keith Urban!!! omg). Eihän me edes tajuttu, että toiselta kanavalta olisi tullut Emma-gaala. Lopulta ehdittiin kuitenkin baariin ja aamuhan se melkein oli, ennenkuin sieltä pois pääsi...tässä Ihku-baarin piha-alue. Aikas hiljaista, vai mitä?

Lauantaina heräilin kukonlaulun aikaan reippaiden 3,5 tunnin unien jälkeen. Tuhdin aamupalan jälkeen olimme valmiit mäkeen. Ilma oli ihan käsittämätön. Lämmin, mutta tuulinen. Voi pojat, mikä tuuli se olikaan! Puuskissa ilmeisesti lähellä myrskylukemia. Aivan tajutonta kerrassaan.

Kuten kuvasta näkyy, ei siellä paljon porukkaa hiihdellyt, enkä ihmettele. Hississä oli täysi työ pysyä pystyssä, kun toisella kädellä piti suojata kasvoja sivutuulessa - tuuli lennätti lunta, lumikokkareita ja jääkokkareita valtavalla voimalla. Nousu-uraan oli kasautunut lumivalleja, joiden yli oli tosi hankala päästä.

Huivi oli aivan pakko olla suun edessä, muuten ei olisi saanut henkeä. Yhden kevytrakenteisen teinin näin levittävän kätensä ja toden totta hän liukui tuulen voimasta YLÄMÄKEEN. Tuikun pihalla lojuivat kaatuneina kaikki suksitelineet ja ovi rempsotti mitenkuten.

Tällaiset upeat teepparit oli pakko ostaa, sillä tuulesta huolimatta sää oli tosi lämmin. Lämpöasteita oli 3-4 ja toppiksen alla fleecetakki oli aivan liikaa. Aluspaita-teeppari-yhdistelmä sen sijaan toimi aivan täydellisesti. Uusi ihana skimbatakki oli ekaa kertaa käytössä.

Illalla saunottiin, syötiin hyvin ja lähdettiin baariin. Siellä jotenkin tulin ilmoittautuneeksi karaokeen...! Apua. Muutaman drinksun jälkeen kiiruhdimme kauneusunille jo kahden maissa.

Sunnuntaina nautittiin - jos mahdollista - aiempaakin tuhdimpi aamupala ja suunnattiin mäkeen. Keli oli itse asiassa vähän vielä huonompi kuin edellisenä päivänä: aurinkoisen, mutta tuulisen päivän sijaan meillä oli käsissä pilvinen, lumisateinen ja tuulinen päivä ja lisäksi pakkasta oli laella nelisen astetta. Vaatekertoja olisi pitänyt olla yksi lisää. Lumisade hakkasi naamaan kuin tuhat tikaria ja sormet ja varpaat jäätyivät alta aikayksikön. Niinpä marssimme lähimpään skishoppiin ja ostimme khuuleimmat laskettelulasit, mitkä kaupasta löysimme. Mageet!!!

Iltapäivällä oli aika pakata kimpsut ja kampsut kasaan ja lähteä kohti etelää. Olipa kiva reissu!

Vaatteet on mun aatteet

Eilisen mälsäpäivän jälkeen tänään oli jo paljon parempi pössis. Jäbä tuli yöllä isoon sänkyyn, mutta nukuttiin silti ilmeisesti kohtalaisen hyvin. Aamupala oli eiliseen tapaan astetta parempi: vihersmoothie, juguannos ja vaniljalla maustettua kahvia maitovaahdolla.

Aamupalan jälkeen pesin yleisimmin käyttämäni meikkisiveltimet (kuva unohtui). Hävettävän harvoin tulee siveltimiä pestyä, vaikka niitä lähes joka päivä käytän. Pesu-urakan jälkeen jätin siveltimet kuivumaan ja siirryin yläkertaan sukkalaatikon tykö.

Ihan hirveästi on sukkia kertynyt. Koitin olla ankara ja heittää pois kaikki nukkaantuneet ja käyttämättä jääneet sukat ja sukkahousut. Oikeesti, viidentoista minuutin homma ja voilà! Laatikko näyttää ihan miellyttävältä, ainakin muutaman päivän ajan :-)

Iltapäivällä päätin palkita itseni ja lähdin Jumboon aleostoksille. Ollaan duuniporukalla lähdössä Leville viikonlopuksi ja toivoin, että löytäisin jotain kivaa skimbavaatetta. Löysinkin!

Nimittäin valkoisen skimbatakin...juu juu, väri on melkoisen arka, mutta olen himoinnut valkoista takkia jo pitkään ja tämä takki oli yli 50 %:n alennuksessa. Peak Performancen tuotteet ovat toki tosi kalliita alelaarista ostettunakin, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Tämä takki sopii sekä rinteeseen että kaupungille (lumilukkokaitaleen saa poistettua samoin kuin hupun) ja on toivottavaa, että kyseessä on monivuotinen vaate. Mutta joo, kyllähän se kirpaisi.

Eksyin vielä JC-farkkuliikkeeseen, josta olen tehnyt muutamia hyviä farkkuostoksia - niin tälläkin kertaa.

Kokeilin valehtelematta ainakin kymmentä paria ja lopulta kassalle lähti - tietenkin - se ensin sovitettu pari: G-Starin Boyfriend-malliset farkut. Takamus/haara on hieman laskettu ja lahkeen sisäsaumaan on istutettu extrakaitale (näistä fiksauksista tulee mallinimeen termi "Tapered", joka lupailee "modernia ja rennompaa siluettia"...hmm). Edestäpäin malli on tuollainen aika perusfarkku. Päälläni sattui olemaan pitkä t-paita, jonka vaan rullasin tuohon vyötärölle, joten yläosa ei kyllä erotu kovin hyvin.

Ihastuin pesuun ja kulutuksiin ja uskaltauduin ostamaan ekan kerran tuollaiset löysät farkut. Yleensähän meikän farkut ovat enempi piukkaa sorttia. No, nähtäväksi jää, miten nämä kotiutuvat vaatekaappiini.

Hupaisan samanvärinen tuo JC:n pussi kuin meidän lattia.

Mainitsinko jo, että tykkään tosi paljon Fotor-kuvankäsittelyohjelmasta. Siis tooooosi paljon! Hölmömpikin kuva muokkautuu helposti paljon kivemman näköiseksi reunuksilla, tarkennuksella ja muilla pikkukikoilla. En tiedä, hämääkö kuvankäsittelyohjelman käyttö ketään, mutta itse tykkään näistä kuvista paljon enemmän kuin kameraan tallentuneista alkuperäisistä, joten Fotor rulaa taatusti jatkossakin.

Osimoilleen semmoisia sunnuntaijuttuja tällä kertaa. Antskulle vielä onnittelut Sketsihahmokisan voitosta; kruunu meni täysin oikeaan osoitteeseen, jo toista kertaa. Jussi Vatanen on uskomattoman moni-ilmeinen näyttelijä!

Baby it's you

Aamulla kasattiin Jäbän kanssa junarata pitkästä aikaa.

Aamupalaksi söin normijugua: annos turkkilaista jugua, johon sekoitin chia-siemeniä, luumupaloja ja muutaman lusikallisen mustaherukoita ja mustikoita. Maustoin annoksen parilla tipalla hermesetasta. Nam! Lisäksi tekaisin vihersmoothien Inspirations-blogin ohjeella. Ihan hauskan makuinen siitä tuli, mutta voipi olla, että olen hiukkasen allerginen kiwi-hedelmälle. Se kutkuttaa kummasti tuolla, missä kieli on kiinni ja paha on sieltä rapsuttaa. Tein muuten puolikkaan annoksen ja siitä tuli iso lasillinen smoothieta. Harkitsen smoothien ottamista ruokavalioon, mutta voi olla, että se vie arkiaamuna liikaa aikaa. Sitähän mulla ei todellakaan ole. Mutta huomenna tekaisen kyllä.

Sain eilen töissä ihan yllärinä kukkia duunikaverilta. Olin jeesaillut häntä sairasloman aikana ja siitä kiitokseksi hän toi minulle tämän ihanan kimpun. Tänks vaan, maailman paras deejii!

Olin ajatellut siivota sukkalaatikon tänään, mutta en näköjään saanut sitä aikaiseksi. Tuolta yläkerrasta se mua huutelee. Huudelkoon. En aio vastata.

Olin myös ajatellut aloittaa tänään lenkkeilyn. Jos vaikka rupeaisi aina lauantaisin käymään pitkällä kävely/juoksulenkillä. Jumpat on ti/to/su, joten lauantaisin olisi sopiva hetki lenkkeillä. Arvatkaas onnistuiko tämä suunnitelma. No ei. Lorvi iski, kun oltiin käyty kaupoilla (ostin merinovillaiset polvisukat laskettelua varten) ja nyt alkaa jo Putous. Voi että. Ei ny sit ehtiny.

HYVÄ ANTSKU! ANTSKU VOITTAA!

Eniten ärsyttää kaikki

Tänään on tällainen päivä, että kaikki ärsyttää. Huomaan myös, että suurelta osin se johtuu aamupäiväisestä surffailusta blogimaailmassa. Blogeja selaillessa tuntuu usein siltä, että kaikki muut saavat jotain aikaan, kaikilla muilla on aikaa vaihdella huonekalujen paikkaa joka toinen päivä, kaikilla muilla on aikaa ja rahaa ostella kartelleja ja vuittoneita päivät pääksytysten, kaikilla muilla kuvat ovat hienoja ja näyttäviä. Ja sitä rataa. Kyllä mä ymmärrän, ettei se ole koko totuus, mutta joskus vaan on tällaisia päiviä, että eniten vituttaa kaikki. Anteeksi ruma sana, mutta otsikossa mainittu ärsytys ei ole tarpeeksi kuvaava sana tälle päivälle.

 

Tänä aamuna söin normaalin turkkilaisen jukurtin sijaan itse tekemääni kookosjogurttia. Innoituksen tähän sain Yellow Mood -blogissa olleessa ohjeesta (tarkalleen ottaen ohje oli aikoinaan kyseisen kirjoittajan aiemmassa blogissa, johon linkki itse asiassa vie) ja kyllä kai tuo onnistui ihan hyvin. Sekaan sotkin normaaliin tapaan kolme luumua pieniksi pilkottuna, kolme teelusikallista chia-siemeniä ja lopuksi muutaman lusikallisen pakasteesta ottamiani mustaherukoita ja mustikoita. Tökötti oli partajuguversiosta poiketen todella tuhtia, hyvä kun pystyin sekoittamaan ainekset. Jätin annoksen tekeytymään noin tunniksi. Ihan hyvältä se maistui, mutta tuskin tästä mitään normisettiä tulee. Kookoksen maku on sen verran voimakas, että kyllästyn siihen varmaan tosi nopeasti. Silloin tällöin tästä saa kyllä vaihtelua perusjuguannokseen. Muutahan en yleensä (kahvin lisäksi) aamuisin syökään.

Luojan kiitos mulla on tänään zumba ja powerstep (kuten joka toinen sunnuntai). Saa vähän näitä aggressioita purettua. Otin itseäni niskasta kiinni ja lyötiin työkaverin kanssa vetoa 10 %:n laihdutuksesta toukokuun loppupuolelle mennessä. Tuolloin meillä on firman yritysmaratonviesti (kuten viime vuonnakin) ja me molemmat ollaan firman joukkueessa. Itselläni paino oli tämän viikon tiistaina 57,7 kg (niiiiiiin syvältä!!!!), joten 10 % tarkoittaa minulle 5,7 kg... Juu, tavoite on melkoinen, mutta tuon verran painoin toissa kesänä ja olo oli ihana. Jatkossa punnitsen itseni aina tiistaisin StepFit-tunnin jälkeen, jotta saan hyvän vertailupohjan.

 

Heti tuli parempi olo, kun kirjoitin tuntemukset auki. Tiedättehän, miulla on oikeus miun ommiin tunteisiin. Tosi harmi muuten, että Jäbä Leisson tippui eilen Putouksen finaalista. Jäbä ja Antsku ovat tämän kauden parhaat hahmot, ylivoimaisesti. Mutta eihän se yhteiskunta sillä lailla toimi, että parhaat pääsee aina finaaliin :)

Tuossa muutama kuva, joiden voimin ehkä jaksaa eteenpäin. Kai se kevätkin joskus tulee...

Lättyy maaliin ja mitskut kotiin

Muistatteko tämän kuvan blogin alkuajoilta? Voin täten raportoida, että sain tänään tämän vajaan vuoden kestäneen projektin jonkinmoiseen päätökseen.

Kas näin. Teepparikori valmiina. Kyllä se kestikin.

Männäviikolla eräänä iltana yhtäkkiä tartuin toimeen, syystä tai toisesta. Matskut ovat levänneet nätisti nojatuolin takana vajaan vuoden ajan. Näköjään kulahtaneita teeppareita on kertynyt sen verran, että olisin voinut helposti tehdä joko a) tuplasti korkeamman korin tai b) useamman korin. En nyt sitten kuitenkaan intoutunut, ainakaan vielä. 

Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma meni niin, että aloitin virkkauksen korin pohjasta, keskeltä. Virkkasin ensin pienen ketjusilmukkaympyrän ja rupesin kasvattamaan ympyrän halkaisijaa. Korin pohjaan virkkasin mukaan muistaakseni 30-senttisen metallirenkaan (Sinellistä ostettu) ja siitä sitten aloin nostaa reunoja, joka kerroksella sinne tänne muutaman ylimääräisen silmukan lisäten. Kiinteillä silmukoilla homma hoitui, mutta on myönnettävä, että työasento oli aika huono ja oikea olkapää väsyi ihan hulluna. Välillä piti ihan levätä. Tuohon leveimpään kohtaan (roosan reunuksen alla oleva valkoinen) virkkasin mukaan isomman metallirenkaan, arvelen sen olevan halkaisijaltaan joko 40 tai 45 cm. Arvatkaa, jaksanko mitata. No en. Lopuksi virkkasin ketjusilmukoista kahvat. Kori ei ole symmetrinen, sillä lisäilin silmukoita sinne tänne umpimähkään. Onpahan ainakin originelli.

Jäbän pehmolelut saivat uuden kodin. Kyllähän ne taisivat ihan tykätä. Tässä vasemmalta lukien Rekku, Nalle ja Aurora. Takana muita kamuja. Rane ei mahtunut kuvaan, sillä hänen paikkansa on aina ja ikuisesti kainalossa. 

Kuten kuvasta näkyy, ollaan ruvettu pikkuhiljaa valmistautumaan (en todellakaan aio IKINÄ alkaa tekemään yhtään mitään) pronssipeliin. Jäbä laittoi päälleen teepparin, johon eilen piirustin sinisellä tussilla pari siniristilippua ja muutaman kannustustekstin  - Teemulle tietty! Päiväkodissa olivat maalanneet posketkin (ja nyt myös tyynyssä on sama kuvio).

Oma kontribuutioni on tuttuun tapaan kynsissä. Noh, eihän niistä hyvät tulleet, kun lakkasin valkoisen jo eilen ja se ehti lohjeta moneen kertaan, mutta kyllä noilla pronssit kotiin otetaan.

"Heja grabbar, friskt humör, det är det som susen gör, heja, heja, heja!" 

(Heipodeit on aikoinaan luettu, LOL)

Käytiin muuten aamupäivällä jäbän kanssa yleisöluistelussa. Enempi vauhtia kuin järkeä, sano. Olihan se toki ihan mukavaa. Minun superlaadukkaat NHL-merkkiset luikkarinikaan eivät paina enää kovin paljon. Ei onneksi tullut rakkoja, kuten taannoin ulkojäällä. Tunnin jälkeen marssittiin peräkanaa hallin kiskalle ostamaan mehua ja Dragstereita, mutta voi onnetonta. Eihän niille kelvannut kuin käteinen ja niin herkut jäivät ostamatta. Täytyy muistaa seuraavalla kerralla.

Ostin muuten Suomalaisen Kirjakaupan alesta Cecelia Ahernin pokkarin Mitä huominen tuo tullessaan. Pirun hyvä! Joudun to-del-la-kin syömään aiemmat sanani siitä, että tämän kirjailijan tuotanto ei kiinnosta minua. Lähitulevaisuudessa nähtävästi joudun tarttumaan myös siihen PS. I love you -kirjaankin, jonka olin jo tuominnut ei-minua-kiinnostavaksi. Mie romahan!

No niin pojat. Lättyy maaliin ja mitskut kotiin. Eiks je?