Linnanrannassa

Lupasin aiemmin syksyllä, että tekisin postauksen Mrs S:n upeasta kodista "myöhemmin syksyllä". Vaikka nyt onkin 1.1.2014, niin eikös tätä voi ihan hyvin syksyksi vielä kutsua? Ulkona ei nimittäin näytä kovin talviselta, kuten tiedämme.

Ihana lähes-siskoni Mrs S on mestarisisustaja. Hänelle on kertynyt puolen metrin korkuinen sisustuskirjapino ja hän mätchäili valkoisen eri sävyjä jo silloin, kun minä vielä ostelin tyytyväisenä ei-niin-tyylikkäitä lastulevyhuonekaluja. Sittemmin olen onneksi itsekin saanut sisustuspureman.

Mrs S:n koto sijaitsee Hämeenlinnassa Vanajaveden rannalla. Talokompleksi on rakennettu vuonna 1882 ja onpa siinä asunut itse Eino Leino joskus opiskeluaikoinaan. "Sukulais"miehemme Mr Poteksi osti asunnon alunperin itselleen 2010 ja remontoi sen a:sta ö:hön parin seuraavan vuoden aikana, mutta päätyi sitten myymään sen Mrs S:n perheelle. Hienoa työtä hän tekikin, sillä väri- ja materiaalimaailma istuu Mrs S:n tyyliin kuin nenä päähän eikä isompiin muutoksiin ollut muuton yhteydessä tarvetta.

Asunnossa on about 100 neliötä ja sama sisustustyyli jatkuu läpi koko huushollin. Vessa on ainoa huone, jota perhe itse on remontoinut. Tässä alla onkin kuva vessasta. Peili on isännän äidin vaarin parturiliikkeestä 1900-luvun alusta; kyseinen parturiliike oli muuten Hämeenlinnan ensimmäinen.

Näkymät keittiön ikkunasta Vanajavedelle kelpaisivat varmaan sullekin!

Mrs S:n sisustusnäkemyksestä kieliviä yksityiskohtia on talo täynnä. Tässä alla muutamia.

Eteisen pajatso on täysin toimiva!

Eteisen tauluissa on vaihtuva teema.

Balettitossut ja mekko ovat aikoinaan olleet Mrs S:n omassa käytössä.

Sarvet olivat kuulemma entisen työpaikan kellarissa ja työkaverit olivat pitäneet himppasen hulluna, kun Mrs S oli sanonut haluavansa sarvet. Ymmärtäväiset työkaverit olivat sitten koristelleet sarvet ja antaneet ne tuparilahjaksi aiempaan kotiin vuonna 2007.

Kuistilla on muutama esittelemisen arvoinen huonekalu. Pöytä ja penkki on teetetty Turengin nuorisotyöpajalla kymmenisen vuotta sitten. Männystä tehty kalusto on ikuinen ja vain paranee vanhetessaan. 

Peltikaapin Mrs S on ostanut 2000-luvun alussa rakennuskierrätyksestä 99 markalla. Alunperin kaapisto oli sininen, mutta se sai pintaansa mustan värin perheen muuttaessa Linnanrantaan. Kaapisto on todellinen muuttomiehen painajainen: se painaa ihan pirusti. 

Yksi viimeisimpiä hankintoja on toinen divaani; kaksi divaania vierekkäin muodostavat ihanan löhönurkan, jossa on paitsi mukava katsella telkkaria, myös nukkua (testattu on). 

Ihana koti kaiken kaikkiaan.....pitäisiköhän meidänkin vähän skarpata? "Hidalgo, ohoi, ruvetaas siirtelemään huonekaluja!"

-------

Jatkan kirjoittelua vuonna 2014 todennäköisesti samaan tahtiin kuin vuonna 2013. Kunnioitan niitä bloggaajia, jotka kykenevät postaamaan päivittäin; itselläni ei ole siihen mitään mahdollisuuksia. Lupaan kiinnittää kuviin jatkossa enemmän huomiota; taidot toivottavasti kehittyvät koko ajan. Tämän postauksen kuvat on muuten käsitelty Fotor-ohjelmalla, jonka Hidalgo latasi käyttööni. Olen aivan ihastunut mm. näiden kuvien reunuksiin, joten niitä tulette varmaankin näkemään myöhemminkin.

Näköjään fonttikoko pienentyi mystisesti tuolla keskellä juttua kuvatekstien jälkeen...sorry. En saa sitä muutettua millään, joten näillä mennään.

Mahtavaa Uutta Vuotta 2014 teille kaikille!