Velvet black ja muita värejä

Tykkään kovasti mustista vaatteista. Musta kaventaa. Musta on aina tyylikäs ja hallittu. On se myös tosi tylsä. Mutta ah niin tyylikäs. Ja kaventava.
----

Hyppäys päivän epistolaan. Pesukonevärjäys on kuulkaa tosi palkitsevaa! Olen viimeisen vuoden aikana värjännyt aika monta vaatekappaletta ja suurin osa proggiksista on onnistunut mainiosti tai vähintäänkin kohtuullisesti. Mustat trikoopaidat haalistuvat aika nopeasti ja niihin saa tuoreen värin tosi helposti. Olen käyttänyt värjäilyyn enimmäkseen Dylon-pesukonevärejä. Niitä on aika monessa kaupassa myynnissä ja olen törmännyt käsivärien lisäksi ainakin kahteen erilaiseen pesukonevärityyppiin: pakettiversion tykö tarvitaan värit kiinnittävä suola-annos, kun taas pussiversio riittää sellaisenaan. Luonnollisesti suosin pussiversiota sen helppouden takia, mutta pakettiversiossa on toki paljon enemmän värivaihtoehtoja.

Töissä tarvitsen jakkua tosi harvoin. Silti on hyvä omistaa jokunen ja tämä nimenomainen jakku on todellakin suosikkini. Ostin sen Henkkamaukasta muutama vuosi sitten. Tykkään ihan hirveästi noista taskujen alapuolella olevista laskoksista ja piilossa olevasta eläinkuosisesta vuorista. Pinta kiiltelee satiinimaisesti, himmeä hohto tuo ylellisyyttä ja mielestäni jakku on hintaansa nähden erinomaista laatua. Ja nyt seuraa se paras juttu. Olen tosiaan pitänyt jakkua aika tavalla parin viime vuoden aikana ja se on hieman haalistunut. Eräänä päivänä sain kuningasidean ja iskin jakun mustan pesukonevärin kanssa koneeseen. Syteen tai saveen, tiedättehän. Ja uskomatonta, mutta totta: otin jakun koneesta ulos täydellisen oikean muotoisena, täydellisen valmiina käyttöön (no joo, kyllä se kuivattaa piti), sanalla sanoen täydellisenä! Siis ihan oikeasti! Normaali 1,5 tunnin pesuohjelma ja jakku ei mennyt kerrassaan miksikään. Yksikään sauma ei venähtänyt, yksikään toppaus ei kasautunut. Ja nyt minulla on sitten uudenveroinen, himmeästi kiiltelevä, äärimmäisen tyylikäs jakku. Ay que fiesta!

Sain ystävältä taannoin ruudullisen paidan, joka oli väriltään suurinpiirtein luonnonvaalea. Sentti x sentti -ruudutus oli punainen ja paidan jujuna olivat valkoiset jätti-isot napit ja pienenpienet pussihihat. Malliltaan paita oli tosi hauska, mutta väri oli jotenkin aika tylsä. Tällä kertaa päätin tunnustaa väriä ja kävin ostamassa Flamingo Pink -väripakkauksen. Asettelin koneeseen paitsi ruutupaidan, myös vuonna 2004 (!) Hyvinkäältä ostamani kukkakuvioisen hameen. Mistäkö muistan ostovuoden? No siitä, että kävin ostamassa tuon hamosen tarkalleen sinä päivänä, kun juhlimme isäni 60-vuotisjuhlia, ja siitäpä onkin muuten tarkalleen 10 vuotta. Time flies when you're having fun :-)

Hame oli edelleen sopivan kokoinen, mutta sinikirjava kuosi ei oikein miellyttänyt silmääni. Siispä koneeseen pyörimään ruutupaidan ja Flamingon seuraan. Värisävyn nimi on itse asiassa harhaanjohtava; eikös ainakin Miami Vicen flamingot olleet paremminkin vaaleanpunaisia kuin pinkkejä? Oli miten oli, sekä paita että hame tulivat koneesta ulos todella hauskan värisinä. Yllättäen molempien kuosi oli säilynyt värjäyksestä huolimatta ja niinpä tummat osat olivat edelleen tummat ja vaaleat kohdat olivat värjäytyneet kauniin pinkiksi.

Yksi epäonnistuneempia värjäyksiä on ollut  Gantin vaaleanpuna-valkoraidallinen paitis, jonka syksyn viininpunaisessa huumassa päätin värjätä. Värisävy taisi olla Rosewood Red, mutta tulos ei kyllä ole kummoinen. Toisaalta ihan hauskaa, että ompeleet erottuvat tummasta kankaasta, mutta jotenkin väri on kyllä aika mälsä. En usko, että pidän tätä paitaa enää koskaan.

Viikonlopun kunniaksi päätin värjätä koneessa muutaman vuoden ikäisen Zaran armeijanvihreän trenssini (kts. yllä vasemmalla). Väri oli jo melkoisen kulahtanut ja vaikka väri sopii upeasti yhteen lempparivärini vanhan roosan kanssa, en pitänyt trenssiä nyt syksyllä kertaakaan. Mitä siitä, jos värjäys ei onnistuisi, enhän muutenkaan takkia pitänyt. Kävin ostamassa Velvet Black -pussin ja nakkasin takin koneeseen. Perään heitin harmaan strassikolitsipaitani (kts. yllä oikealla), jonka olen aiemmin esitellyt täällä.

Tulokset näette tässä. Paidasta (oikealla) ei suinkaan tullut musta, vaan tummahkonharmaa. Ei haluttu väri, mutta oikeastaan ihan mainio! Tuntuu, että strassit erottuvat paremmin hieman tummemmasta pinnasta. Trenssi (vasemmalla) puolestaan on kyllä "musta" ja ompeleet erottuvat tummanruskeina mustaa taustaa vasten, mutta jakun (keskellä) vieressä väri ei ole ollenkaan syvänmusta. Voi olla, että joudun värjäämään trenssin uudestaan. Jospa väri siitä syvenisi. Viimeaikaisilla keleillä tämä trenssi olisi muuten ollut onnen omiaan, saa nyt sitten nähdä, millainen keli vallitsee lähiviikkoina. Pysyykö lumi maassa?

Hei muuten on ihan pakko esitellä viimeviikkoiset heräteostokseni. Kävimme Hidalgon kanssa kaksin (!) kaupassa ja eksyin KappAhlin lastenosastolle (älkää edes kysykö, miten tai miksi näin pääsi käymään). Sieltä löysin tällaisia aarteita:

Kuvan vasemmassa laidassa on hauska jumppapaita. Etumuksessa on pirteitä karkkivärejä ja ilmeisesti jonkun sortin logo. Öh, ihan sama mulle, mut värit ovat hauskat ja topin muoto erittäin hyvä.

 

Kaksi kolitsi-ihanuutta saivat sydämeni vallan sulamaan. Harmaa peruscollari kaunistui tummansinisillä tähtösillä, jotka jo yksistään olisivat vakuuttaneet minut. Mutta oi ja voi! Osa tähdistä on paljeteilla aikaansaatuja! Kuinka suloista! Puuterinvärisestä paidasta ei varmaan tarvitsekaan sanoa mitään. Onhan se nyt ihan pirun I-HA-NA. Molemmat paidat ovat vieläpä raglanhihaisia, mikä tekee näistä super-hyper-ihanuuksista vielä piirun verran khuulimpia. Ju, jag tycker! Nämä kolme vaatekappaletta maksoivat muuten yhteensä 27 euroa.

Vielä loppuun oman taitamattomuuden tunnustaminen. Suuri osa sekä näistä tämän jutun että edeltävän sporttijutun kuvista on nimittäin otettu eilen illansuussa, kun ulkona oli jo pimeää. Sanomattakin selvä, että Surkeat Otokset ovat TODELLA Surkeita (kuten esimerkiksi kuva Gantin paidasta). Pakko oli heittää tähän vertailun vuoksi uudet kuvat mun ihanista karkkilenkkareista. Eiliset kuvat eivät mitenkään saaneet toistettua herkullisia värejä, mutta katsokaapas näitä kuvia!!

Juu. Ovat vähän muuta toista kuin eiliset räpellykset. Surkimusvalokuvaaja päättää raporttinsa täältä tähän. We'll be back soon, folks. May the force be with you. (Tämä oli muuten pikku vinkki siihen, mitä tuleman pitää.)