Pääkalloja ja kimallusta

Näköjään minulta pukkaa juttua lähinnä viikonloppuisin. Ongelmani ei niinkään ole tarinoiden puute, vaan lähinnä kuvien puute. Viikolla ollaan kotona yleensä noin viiden maissa, ja vaikka valon määrä on jo (onneksi!!!) lisääntynyt, ei siinä todellakaan ensimmäisenä ruveta blogikuvia ottamaan. Myöhemmin illalla on jo pimeää ja kuvat sen mukaisesti aivan surkeita. Suunnitelmallisuutta minulla ei ole sen vertaa, että miettisin seuraavan viikon jutut valmiiksi. Ihmettelen muutenkin, miten kummassa ihmisillä on aikaa päivitellä blogeja jopa pari kertaa päivässä.  Tai tarkemmin sanottuna aikaa tehdä jotain sellaista, mistä jutun voi kirjoittaa! Mulla_ei_vaan_todellakaan_ole_aikaa!!!

No niin, mennäänpä asiaan. Tällä viikolla olen tehnyt heräteostoksia. Alkuviikosta käväisin Myyrmannissa ja hortoillessani löysin muutaman hauskan jutun.

 

Gina Tricotin alennushyllystä löysin tämän hauskan korun. Luulin sitä kaulakoruksi, kunnes illalla rupesin tutkimaan sitä ja havaitsin kyseessä olevankin rannekoru. Ööö, mitenkähän tätä on tarkoitus käyttää? Näyttää siltä, että tuo vasemmassa reunassa oleva ketjuosa kuuluu laittaa keskisormeen ja siten kolmio-osa tulisi kämmenselän päälle. Hmmm. Taitaapi mennä tuunauslistalle. Jos vaihtaisi tuohon pidemmän ketjun, niin siitähän saattaisi tulla ihan mallikas kaulakoru. Ettei olisi peräti hieman sexy!

Seistessäni Gina Tricotin kassalla katseeni osui tähän ihanaan, IHANAAN pääkallohuiviin. Tähän asti olen vältellyt pääkalloja. Siis ihan oikeasti, miksi kuoseissa on niin usein pääkalloja? PÄÄKALLOJA? Ihmisen ruumiista??? Mikä idea??? No joo, tää huivi joka tapauksessa oli niin söpö, että oli se vaan pakko ostaa. Rapeaan kolmen euron hintaan :-) Tummansininen pohjaväri on tosi hyvä ja vihreänkirjavat pääkallot siellä täällä ovat vaan ihan älyttömän pirteitä. Joudun täten muuttamaan mieleni. Pääkallokuosi ON kiva. Ja pinkit hampaat kans. Ainakin tässä huivissa.

Viikolla havaitsin yhtäkkiä eräänä päivänä, että autoni tuulilasiin oli ilmestynyt karmea skraidu. Siis halkeama. Vein autoparkani perjantaina töiden jälkeen vakio-autopesulaani (meidän Cittarin parkkihalliin), jossa tehdään autopesujen lisäksi myös tuulilasin paikkailujuttuja. Tilasin tuulilasin korjauksen ja pesun ja poika sanoi siinä menevän noin tunnin verran. Treffasin Hidalgon ja käytiin yhdessä kaupassa (Jäbä mummolassa - oih tätä laatuaikaa). Hidalgo lähti sitten kotiin ja minä jäin odottelemaan autoa. Käväisin samalla hakemassa kultasepältä kelloni uusine paristoineen. Samalla reissulla kävin myös Emotionissa ostamassa uuden pullon vakioseerumiani. Argh, pullon hinta oli 93,50 €...karmeaaaaaaa. Myyjä totesi, että heillä on tiskillä kuponkeja, joilla saa viidenkympin ostoksesta 10 € alennusta, jos on S-etukortti. No minullahan toki on, joten koitin bongailla jotain 6,50 euron arvoista seerumin lisäksi, jotta saisin käytettyä kaksi alennuskuponkia.

Juu, ei tarvitse kertoa, että jos olisin ottanut yhden kupongin ja ostanut pelkästään seerumin, niin ostosten hinta olisi ollut 83,50 €. Sen sijaan hortoilin hyllyjen välissä ja bongasin 11,95 €:n hintaiset hauskat korvikset...mutta kun kiikutin ne kassalle, niin myyjä totesi, että vain normaalihintaiset tuotteet käyvät tähän kuponkijuttuun ja nämä korvikset olivat alessa. Otin ne silti. Hätäpäissäni nappasin tiskin toiselta puolelta roosat strassinapit 22 € ja huh helpotusta, satanen tuli täyteen. Loppuhinnaksi tuli 107 €, mutta sainpahan kahdet hienot korvikset ja heräteostoksia sylin täydeltä. Ja seerumin tietenkin. Kyseessä on Sensain Cellular Performance Essence -seerumi, jota olen käyttänyt jo pitkään. Tänä talvena ihoni on voinut paremmin kuin koskaan, ja se taitaa johtua Iho Omega -kapseleiden ja runsaasti suosimani rasvojen yhteiskäytöstä. Vettäkin koitan juoda enemmän kuin ennen. Lisäksi syön joka aamu annoksen turkkilaista jogurttia, johon olen sekoitellut mukaan kolme teelusikallista chia-siemeniä, luumupalasia ja mustaherukoita/mustikoita pakkasesta. Nam!

No niin. Palatessani parkkihalliin näin, että autoni oli toki siirretty työpisteelle, mutta se oli edelleen likainen eli hommat olivat vielä kesken. En viitsinyt jäädä meluisaan parkkihalliin odottelemaan, joten palasin takaisin Cittarin käytävälle ja piipahdin KooKengässä. Siellä olikin jo kevään kivoja nilkkureita esillä ja itse asiassa olin muutenkin jo bongaillut jostain lehdestä, että tänä keväänä nilkkurit ovat khuuleimmat, mikäli ne ovat beigensävyiset. Takimmaisesta hyllystä silmiini osui jostain kumman syystä 70 %:n alennuksessa olleet vaaleat nilkkurit. Kävelin muina naisina lähemmäs tutkimaan tilannetta. Nilkkurit olivat kokoa 37 (minulle yleensä vähän pieni koko), mutta väri oli jännittävän hohtava roosahko beige tai saattoi se olla beigehkö roosakin. Kuka näistä ottaa selvää? Joka tapauksessa väri oli aivan täydellinen ja vapisevin käsin kokeilin kenkiä jalkaan, siihen isompaan ensin.....tadaaa! Kenkä istui kuin hansikas! Ei muuta kuin kipinkapin kassalle. Kassalla myyjä totesi, että muista sitten käsitellä nämä nahkakengät huolellisesti. En edes tajunnut, että ihanat nilkkurini ovat yltä päältä nahkaa! Ja se hinta? 29,97 €. Oijoi, tämä oli kirsikka kakun päälle. Tanssahdellen palasin parkkihalliin noutamaan armaan autoni. Ei sille mitään mahda, onnistuneet ostokset saavat mut tosi hyvälle tuulelle!