sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Ei pala enää hihat!

Timanttisen Cheek-keikan jäljiltä tämän päivän vointi ei ollut ihan paras mahdollinen. Tänään on nimittäin harrastettu lähinnä epämääräistä haahuilua. Noh, kerrankos sitä :-)

Ostin pari vuotta sitten harmaanruskean tekonahkarotsin, jossa on kuitenkin liian pitkät hihat. Minulla on surkean lyhyet kädet, joten kyseinen ongelma uusiutuu lähes jokaisen takki- ja paitaostoksen yhteydessä.


Upeanvärinen takki, vai mitä? Tykkään itse ihan hirveästi "mudanväristä", vaikka onhan se tietty suomalaiseen mielenmaisemaan turhankin hyvin sopiva. Tässä yhdistin mudan mintunvihreään collaripaitaan. Kaulaan ripustin lisäksi hupaisan nappikuulokekorun. Siis oikeasti: kyseessä on todellakin koru!

Parissa vuodessa muoti on näköjään entisestäänkin tiukentunut. Takki saisi olla pikkuisen niukempi (joku voisi sanoa sen olevan kokonaisuudessaan yhtä numeroa liian iso), mutta pienennyshommiin en sentään uskalla ruveta.

Mutta. Ne hihat. Paitsi että ne ovat liian pitkät, niissä on tuollainen jännittävä resorin tapainen sisäosa, joka tekee hihoista aika paksut ja hankalat. Samanlainen resori on myös takin helmassa.

Eihän siinä muu auttanut kuin leikata sisäresori kokonaan pois. Väsymyksesta johtuen en jaksanut ruveta kikkailemaan yhtään, joten leikkasin kylmän viileästi koko resorin pois ja sitten irrotin vuorikankaan resorista. Hihat olivat edelleen sen verran pitkät, että jouduin kääntämään myös tuon varsinaisen reunaosan sisäpuolelle. Se oli kyllä oikeastaan ihan hyvä juttu, koska en löytänyt lankavarastoista samanväristä lankaa ja niinpä päältäompelu oli poissuljettu vaihtoehto. Sen sijaan harsin pienillä pistoilla vuorikankaan kiinni reunaosaan. Vaaleanpunainen vuorikangas on muuten tosi suloinen yksityiskohta, eikö?


Lopputulos näyttää huomattavasti fiksummalta!


Harkitsen vielä, josko leikkaisin hihat VIELÄKIN lyhyemmiksi...jos ottaisi pituudesta vielä 5-10 cm pois. Pitsiset roosanväriset kynsikkäät toimisivat vajaamittaisten hihojen kanssa superhyvin. Sellaiset nimittäin meikällä jo on.

Olen muuten aivan ihastunut tuohon kirjavaan huiviin, jonka ostin muutama viikko sitten. Huivissa on ihan mahtavia sävyjä ja itse asiassa pohjaväri on täsmälleen sama kuin takissa, vaikka tässä kuvassa ne näyttävät ihan himpun verran erivärisiltä.

Näin kului tämä päivä. Voice Kidsiä katsoessa tiristellään vielä muutamat liikutuksen kyyneleet ja sitten suunnataan kohti uutta viikkoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti