sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

...And the livin' is easy

Keskikesän juhla on vietetty. Hohhoh, KESKIKESÄN. Ihan oikeasti, miksi meidän ajanlasku on ihan virheellinen?! Keskikesä on mun ajanlaskun mukaan oikeastaan joskus heinäkuun loppupuolella. Vaadin muutosta asioihin! Välittömästi!



No niin. Asiaan. Juhannus meni kerrankin varsin mainiossa säässä. Sadepisaroita saatiin vain muutama, ja nekin olivat pikkuruisia eivätkä haitanneet yhtään....sähköäkin oli tarpeellinen määrä, joten emme jääneet mistään paitsi. Ruoka oli mahtavaa läpi juhannuksen (kiitos kokeille!) ja juomia oli "ihan tarpeeksi". Lapset viihtyivät superhyvin. Juhannuksen lajivalikoimassa oli mm. jalkkista, mölkkyä ja ristiseiskaa.











Lapset heittivät keräämänsä kukkakimput ilmaan auringon laskettua. Aika hieno mökkitie, vai mitä? Kelpaisi vaikka Arttu Viskarin musavideoon.... ;-)


Lauantaina käytiin Hidalgon ja veljenpojan kanssa golfaamassa kierros, joka sujui mukavissa tunnelmissa lämpimässä kelissä. Onneksi taivaalla oli sen verran poutapilviä, että aurinkovoiteen puute ei haitannut. Kierros oli minun osaltani vasta toinen täysimittainen tänä kesänä, ja se sujui yllättäen erinomaisesti. Erityisesti etuysi meni tosi hienosti ja loppupuolikin ihan mukavasti. Veljenpoika jaksoi puolikkaan kierroksen ja pelasimme loput kaksin. Hidalgo päätti oman kierroksensa birdieen, joten molemmilla oli syytä tyytyväisyyteen.





Sain hauskan haasteen Punaista ja Makeaa -blogin Punaiselta - kiitos siitä - mutta siihen ehdin paneutua vasta ensi viikolla. Nyt pitäisi vielä jaksaa viisi työpäivää.......


keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Kesäjuttuja

Tämän viikon ohjelmassa on normitöiden lisäksi juhannukseen ja pikkuhiljaa kesälomaankin valmistautuminen. Omat lomat odottavat vielä reilun viikon päässä, mutta koska osa päiväkodin opeista jää lomille jo juhannukselta, tein tänään visiitin SoMia Living -liikkeeseen, josta hamstrasin opeille pienet kesälahjat.



Jumalainen tuoksu leviää näistä pussukoista; kullekin opelle koitin valikoida heidän tyyliinsä kenties parhaiten sopivan tuoksuisen palasaippuan. Kivasti oli saippuat pussitettu jo valmiiksi. Teimme Natiaisen kanssa niihin vielä nimikortit. Eiköhän noiden myötä ala opejen kesäloma ihan mukavasti.

Juhannuksen vietämme suvun kesäpaikassa Hämeen sydämessä. Saimme sieltä ikäviä uutisia viikonloppuna: ukkonen on iskenyt kaikki pistorasiat tuusan nuuskaksi. Onneksi sähkömies saatiin korjaamaan jääkaapin pistorasia - ruokapoliittisesti juhannus on siis pelastettu! Yleensä ollaan grillailtu aika paljon ja muutenkin säiden salliessa vietetty aikaa grillikatoksen läheisyydessä. On se tuli vaan jotenkin niin lumoava. Sitä tuijottelevat niin lapset kuin aikuisetkin.



Meteorologit lupailevat lämmintä viikonloppua etelään, joten pieni huoli minulla on näistä tomaatin taimista. Onneksi naapurin rouva lupasi hoitaa kasteluhommat. Tässä yläpuolella kukoistavat amppelitomaatit. Alapuolella puolestaan näkymä "kasvimaalle". Aika vaatimatonhan se on kooltaan, mutta sielu on toivottavasti suuri ;-)

Peittelin taannoin taimet tuolla verkolla. En tiedä, lieneekö siitä mitään hyötyä, mutta jokusen kerran olen bongannut jonkun raakkuvan olion tepastelevan kasvimaan lähellä, joten en ota riskejä.



Tässä viimeisessä kuvassa kasvimaan oikeassa laidassa kasvavat Natiaisen porkkanat. Kyllä sieltä näyttäisi muutama porkkananvarren näköinen vihreä tuppo puskevan esiin. Toivotaan niidenkin suhteen hyviä kasvukelejä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Hyvää juhannusta!

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Anger management

Tänään on siivottu varastoa, joka on kooltaan n. 2 x 4 m. Voi hyvänen aika, kuinka paljon roinaa sinne jatkuvasti kertyy...huoh. Tässä kuvassa oltiin saatu varasto koko lailla tyhjäksi eikä totta puhuen ollut kauhean hyvä happi. Jotenkin tuo varaston siivous vaatii aina todellista anger managementia, ja erityisesti raivauksen alkuvaiheessa ahdistus on syvä. Kauhealta näyttää tuo rojumäärä.


Aika paljon tavaraa tuli heitettyä pois; itse asiassa urakka alkoi jo eilen, kun pojat kävivät heittämässä peräkärrykuormallisen roinaa kaatopaikalle. Mukana meni meidän takapihan "puutarhakalusto" - meidän edellisessä kodissa ollut kirsikkapuinen keittiön pöytäkalusto, joka oli saanut muutaman elinvuoden lisää takapihan patiolla. Sekä pöytä että tuolit olivat toki menneet jo tosi huonoksi, sisähuonekaluja kun alunperin olivat, joten oli aika heivata koko kalusto. Emme jää kaipaamaan!!!

Seuraavissa kuvissa on meininki jo aivan toinen :-) Hyvät fiilikset jylläävät sitä enemmän, mitä pitemmälle siivous ja järjestely etenevät. Näköjään jäi vielä seinäpintaa ihan tyhjäksikin. Siihen voisi ehkä kehittää jonkun hyllyjutun, kunhan saadaan palautettua tädille nuo punaiset nukenvaunut. Niistä puuttuu kuomu kokonaan, mutta onpa niissä kuitenkin Natiaisen rakas Helle-nukke saanut monesti hyvät päikkärit. Nyt kuitenkin alkaa olla aika palauttaa vaunut takaisin oikealle omistajalle.


Tässä vielä kuva varaston toisesta päädystä. Mustan peltikaapin ostin vuodenvaihteessa Tarinoita talosta -blogin Katilta. Ostohetkelllä kaappi oli punainen, mutta maalasin sen samantien mustaksi (käytin maalaukseen mustaa tartuntapohjamaalia, joten mahdollinen värinvaihto tulee olemaan suhteellisen helppoa). Kaappi oli alunperin meillä tuulikaapin perukoilla, mutta se tuntui sille paikalle - ehkä värinsäkin takia - liian isolta ja niin poloinen joutui ns. ulkoruokintaan varastoon. Aika epäkäytännöllinenkin kaappi on vähine hyllyineen. Ostin kyllä aikaa sitten Parolan Aseman Katjan Vintagen viemää -kirjassa annettujen ohjeiden mukaisesti popniittivekottimen, jonka avulla olisi voinut tehdä kiinnittimet lisähyllyille, mutta niinkuin minulle kovin usein käy, ns. niksi saa niskalenkin eikä sitä kuitenkaan tule loppujen lopuksi toteutettua. Mainittu popniittityökalu osui silmiini varastoa siivotessa ja on myönnettävä, että se oli edelleen alkuperäispakkauksessaan...


Varastosta löytyi muuten yksi vanha maitolasinen valaisin, josta irrotin sähköjohdon pois. Katsotaan myöhemmin, saanko siitä tuunattua jotain hauskaa.

Nyt on kyllä hyvä mieli, kun saatiin varasto siistiksi ja turhaa kamaa vähemmäksi. Huomenna vielä saan toivottavasti vanhoja vauvanvaatteita kierrätykseen ystäväperheeseen. Äitiyspakkauskin nimittäin löytyi varaston uumenista ja se olikin yllätyksellisesti täynnä pikkuruisia ja vähän isompiakin vauvanvaatteita, joita näköjään olin hillonnut talteen. Hyvännäköisiä olivat edelleen ja mitä todennäköisimmin osa pääsee uusiokäyttöön.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Valaistuminen!

Muutimme tähän asuntoon reilut kolme vuotta sitten ja alunperin oli tarkoitus tehdä keittiöön vain pientä pintaremonttia. Niinkuin usein käy, remontti ihan pikkuisen paisui yli äyräiden ja loppujen lopuksi keittiöstä uusittiin kylmäkoneita, edellisen asukkaan itse valmistamaa uniikkia liesituuletinta ja astianpesukonetta lukuunottamatta ihan kaikki. No joo, itse asiassa myös välitilan kaakelointi sai jäädä.

Korkeakiiltoiset ovet ovat varmaan ihan lähitulevaisuudessa so last season, mutta minä kyllä tykkään niistä edelleen. Järkevöitimme kaappijakoa huomattavasti. Vanhassa keittiössä oli karmea kellastunut loisteputkivalaisin ja se - uskomatonta kyllä - oli keittiön ainoa valaisin! En tajua!!! Me laitoimme yläkaappien alaosaan hyvännäköiset valaisimet, joihin sai integroitua lisäosaksi pistorasian. Aika kätevä oli tuo systeemi, jossa valaisinosia ja pistorasiaosia pystyi kiinnittämään peräkkäin. No, turha sitä oli juhlia, sillä hyvännäköinen ei aina tarkoita samaa kuin toimiva. Nämä valaisimet ovat nimittäin vuosien varrella aiheuttaneet meille koko joukon harmaita hiuksia. Jostain syystä polttimot poksuivat rikki vähän väliä ja valaisimissa oli lisäksi jotain omituisia kosketushäiriöitä. Jokin valaisimista saattoi yhtäkkiä sammua, mutta polttimon vaihtokaan ei saanut sitä toimimaan. Sitten kun sormella koputteli muutaman kerran, niin valo saattoi taas syttyä joksikin aikaa ja sitten taas sammua ykskaks. Meikäläisen kärsivällisyyden tuntien eivät olleet todellakaan mikään paras ratkaisu ;-)

Loputtomalta tuntuneen rutinan jälkeen (lue: minä rutisin Hidalgolle) saimme viimein paikalle sähkömiehen, joka totesi, että käyttämämme lamput ovat yksinkertaisesti huonolaatuisia ja niistä kertakaikkiaan palaa polttimo ja sillä hyvä. Hän ehdotti tilalle led-nauhaa ja tähän lopulta päädyttiin. Sähkäri kävi asentamassa pistorasiat kuhunkin kaappiin ja Hidalgo kiinnitti led-nauhan kaappien pohjaan. Jopa allaskaapin alle saatiin nauhalle paikka, kun pojat nikkaroivat porukalla pienen valolistan, johon led-nauhan sai kätevästi allaskaapin kohdalta. Oheisessa kuvassa keittiön toinen puoli valaistuna. Aika tyylikäs, sanoisin!



Kuvassa näkyy osittain myös aiemmin mainitsemani uniikki liesituuletin. Se on oikeasti aika hieno. Vihreä lieriö kuvan keskellä on...tadaa...keittiörätti! Olin juuri hetkeä ennen kuvausta leikannut tiskirättirullasta uuden rätin ja kun sitä ei oltu vielä kasteltu, niin se oli rullalla. Näyttää jotenkin aika hassulta. Pinkki kori oikeassa laidassa on Pentikistä peräisin ja alunperin se oli jouluisen punainen. Pinkin värin suhauttelin korin pintaan suhumaalilla ja nyt korissa säilytetään kahvimausteita, maidonvaahdotinta, makeutusaineita ynnä muuta kahvittelun välineistöä.

Suhumaaleista puheenollen, monissa blogeissa kerrotaan, kuinka suhumaalilla on maalailtu sitä sun tätä ja tuloksena on usein ainakin minun silmissäni hyvinkin onnistuneita ratkaisuja. Ihmettelen vaan, millaisia tuunaustiloja ihmisillä oikein on, kun se suhumaali on aivan karmean hajuista. Paikat sotkeutuvat tosi helposti ja lisäksi kolmen minuutin ravistelu maalin sekoittamiseksi tuntuu aina nälkävuoden pituiselta. Todella rasittavaa, ja siksipä itsellä on jonkinlainen kynnys ylitettävänä aina kun pitäisi "pikapikaa" suhutella jotain. Maalipurkkeja on kertynyt kyllä kunnioitettava määrä, mutta itse prosessi on jotenkin hirveän vaivalloinen....

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Reissuostoksia

Viikonloppuna oli siis firman kesäjuhlat. Toista kertaa peräkkäin vietimme juhlat merellä Tallinnanristeilyllä. Tosi kivaa oli näissäkin juhlissa ja minun puolestani tämä voisi olla vaikka perinne. Jotenkin älyttömän mukavaa, kun matka on niin pitkä; kakkospäivänä on ruhtinaallisesti aikaa hengailla  ja höpötellä ei-niin-humalahakuisesti.... Molemmilla kerroilla on myös sää suosinut matkalaisia. Viime vuonna meillä oli ns. bilehytti, jonka parvekkeella oli todellakin aurinkovoide tarpeen. Tällä kertaa vietimme aikaa julkisella aurinkokannella, jossa sielläkin paistoi aurinko täydeltä terältä.

Maihinkin saimme itsemme rahdatuksi. Puolentoista tunnin pituisen täsmäiskun jälkeen minulla ja duunikaverilla oli mukana yhteensä kolmet uudet kengät ;-) Laivalta piti tietysti ostaa kotiin karkkia ja Natiaiselle lego-tuliaisia. Lisäksi löysin itselleni mustan laukun. On tässä laukussa sopivasti myös perusväriäni roosahtavan beigeä, mutta kun perusväri on musta, niin saatoin perustella tämän ostoksen - mulla ei ole yhtään mustaa pikkulaukkua! Siis tällaista kesään soveltuvaa yliolan versiota. Olipa tuo vielä 30 prosentin alennuksessakin. En ehkä olisi halunnut ostaa juuri tämänmerkkistä laukkua, mutta olen etsinyt mustaa laukkua jo aika pitkään ja kesä on NYT eli laukuntarve on hyvinkin akuutti.





Aika söpöt nämä minun ostokseni, eikö vaan? Kenkien sisäpohja on siis toden totta korkkia ja se jos mikä tuntuu mukavalta varpaiden alla. Laukkuun tein melkoisen määrän lisäreikiä ja nyt se keikkuu sopivasti tuossa lanteella.




Ja ajatella, en ostanut yhtään karkkia itselleni!! Huima saavutus meikäläiseltä. Harvemmin olen samaan kyennyt ;-)

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Hissunkissun

Pahoittelen viikon blogihiljaisuutta. Tämä mennyt viikko piti sisällään Natiaisen jalkkisturnauksen, päiväkodin vanhempainyhdistyksen hallituksen kokouksen, zumbailua, Natiaisen parin päivän sairasloman, duuniporukan kesäjuhlat laivalla jne jne jne YOU NAME IT. Aika kiirettä on pitänyt ja siksipä bloggailu on jäänyt vähemmälle. Nyt on kuitenkin lapsonen taas kunnossa ja kesäjuhlista toipuminen hyvässä vauhdissa ;-)

Parvekkeella esikasvatetut tomaatit ja paprikat olivat kasvaneet melkoisen mukavasti, joten lepopäivän ohjelmassa oli taimien loppusijoitus kasvimaalle. Tässä taimet ovat vielä kasvatuspurkeissaan. Oikeanpuoleisella tarjottimella pari daaliaa ja pari liljaa, joiden mukulat heitin noihin purkkeihin jokunen viikko sitten. Niistä tuskin kehittyy yhtään mitään...

Natiaisen porkkanariveihin en uskaltanut koskea ollenkaan. Varmaan suuri osa viherryksestä on rikkaruohoja, mutta toivon mukaan seassa on jokunen oikea alkukin. Porkkanaosio sijaitsee kasvimaan oikeassa laidassa. Vasemmalle oli naapurin puolelta tunkeutunut jokin kasvi. Aika vaatimattoman näköinen kasvimaa, vai mitä?


Kaivelin kuivaa multaa jonkin verran pois ja iskin taimet maahan. Olin aiemmin käynyt hakemassa turvesäkin (kasvimyymälän suosituksesta otin turvetta) ja lisäilin turvetta reippaalla kädellä taimien ympärille.


Ihan mukavan näköinen kasvimaa siitä lopulta tuli. Nyt sitten odotellaan, tuleeko Huutos-Matin lupaamia hallaöitä myös tänne Keski-Uudellemaalle. Toivottavasti ei! Muutamana aamuna on joku onneton harakka tepastellut pihalla, joten jonkun sortin verkko tuohon olisi ehkä hyvä laittaa.

Tämä parvekelaatikon tapainen on edellisen asukkaan (hän oli käsittääkseni jonkinlainen peltiseppä) itse väsäämä; näitä laatikoita on meidän pihalla kaksi. Ihan näpsäkän näköinen laatikko, ei siinä mitään. Käytännössä kasvien vaihto on vähän hankalaa, kun laatikot on ruuvattu aitaan kiinni. Istutin molempiin laatikkoihin samanlaisen setin: keskelle valkoisia petunioita ja reunoille pienet muratit.


Viimeisessä kuvassa kasvaa amppelitomaatti kolmen taimen voimin. Niitä oli alunperin neljä, mutta yksi sai kohtalokkaan kolhun istutuksen yhteydessä. Ihan mukavasti nuokin ovat lähteneet kasvamaan, vaikka (kuten kuvasta näkyy) kastelu on jokseenkin epäsäännöllistä.


Meillä on siis kasvamassa kolmea eri sorttia tomaatteja. Hmmmm, jos kasvatus onnistuu edes puoliksi niin hyvin kuin viime vuonna, niin mihinkähän ne kaikki sitten syssymmällä pannaan?!






lauantai 1. kesäkuuta 2013

Se on sitten kesä!!

Voi tätä onnea! Kyllä lämmin sää vaan on yksi maailman parhaista asioista. Tänään vietimme ihanaa hellepäivää: aamupäivällä Natiaisen surffitukka sai kyytiä ja heti perään oli minun vuoroni saada tukkaan uutta väriä. Eipä varmaan ole kenellekään yllätys, että en ole täysin tyytyväinen lopputulokseen. Onhan se vaalea, mutta valitettavasti liian keltainen minun makuuni, niinkuin lähes aina. Niin se vaan on, että meikäläisen kielitaito loppuu silloin, kun pitäisi puhua kampaajaa. No, ensiapuna lykkäsin tukkaan sitruunamehua ja vietin loppupäivän ulkosalla. Lounasta nautimme terassilla. Tällä kertaa lautasella oli savustettua lohta, grillattua tomaattia ja paprikaa, sieni-pähkinä-sipulipaistosta ja salaattia. Erittäin VHH lounas, me like!



Jälkiruoaksi nautin mukillisen jääkahvia ja kipollisen saksalaismarketin saksanpähkinäjäätelöä - mun mielestä maailman parasta jäätelöä. Tämä jätski ei kaipaa mitään lisukkeita ;-)



Kesäkukat alkavat olla parhaassa kukoistuksessaan. Pelargonit ja miljoonakellot sopivat mukavasti keskenään samaan istutukseen ja vanhan peltisaavin paikkaa on helppo vaihdella tarpeen mukaan. Tässä kuvassa kukat näyttävät melkein punaisilta, mutta todellisuudessa ne ovat tietysti pinkkejä. Meidän pihalla ei ole yhtään punaista kukkaa eikä myöskään tule, mikäli se minusta on kiinni.




Iltapäivällä käytiin vielä koko perheen voimin kiertämässä Talman par-3 -kenttä. 5,5-vuotias jaksoi hienosti kaikki 9 reikää. Kertaakaan hän ei valittanut eikä hermostunut. Uskomaton jannu!