Nysse on sitte joulu

Niin. Nysse on sitte joulu. Aika ihanaa.

Pari tunnelmakuvaa joulunvietosta. Kyllä kelpaa näissä tunnelmissa joulua vietellä.

Joulupöydässä oli tarjolla mm. wasabilohta ja savusiikaa. Kinkku on tietysti joulupöydän kunkku, mutta kun hän ei niin edustava yleensä ole, niin jätin kunkun kuvista pois. Sen sijaan englanninlakut sopivat kuvaan oikeinkin hyvin.

Joulupukki muoreineen kävi visiitillä. Etukäteen piti jännätä, olisiko meille tuleva pukki se oikea. Kuulemma telkkarin joulupukki ei ollut oikea, koska hänellä ei ollut tarpeeksi pitkä parta. Onneksi tämä meidän pukki sai puhtaat paperit.

Lego Star Wars -hässäkkä piti kyllä koota jo eilen ("tää on huippu, koska tässä on tää Yoda"). Se oli paras lahja. Aamuherätykset sujuvat jatkossa kuin tanssi, kun herättämässä on pahisten Kloonisoturi.







Tänään on sitten leikitty lahjoilla. On pelattu Afrikan Tähteä ja tehty palapeli. Ja syöty lisää. Kohta lähdetään vähän kyläilemään. Ja syödään vähän lisää. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Ruuvit löysällä?

Ehei, ei enää! Saimme nimittäin firmalta joululahjaksi akkuruuvinvääntimen; tosi suloisen sellaisen! Ei tämä varmaan kaikkia miellytä, mutta minusta vekotin on aika liikkis. Aion laittaa tämän tuunaus-kamojen joukkoon työhuoneeseen, josta se on helposti noudettavissa tarpeen tullen. Muut työkalut säilytetään nimittäin varastossa ja muutaman metrin matka ulkoilmassa on joskus vaan kertakaikkiaan ihan liikaa...

Kyllä kelpaa ruuveja kiristellä, vai mitä? Tässä yllä kuvassa mukana iLuuri, jotta näette, kuinka pienestä laitteesta tosiaan on kyse.

Ja hei, voitteko kuvitella: tuossa vääntimen yläreunassa (lähellä hopeanväristä reunusta) on bensatankin kuva; sitten kun akusta rupeaa hööki loppumaan, bensavalo syttyy. Kuinka briljanttia?! Lisäksi akkutelineessä, jossa näette rivin erilaisia vaihtopäitä, on paikat kolmelle "suosikkipäälle". Olen aivan myyty.

Myös Hidalgo sai omasta työpaikastaan herkkukassin, joka olikin melkoisen muhkea. Kassissa oli "kaikkea" Presidentti-kahvista konvehtirasiaan ja herkkupähkinöistä hanhenrasvaan (!). Olipa mukana jopa pötkö konjakkimetvurstia! Aika huikeeta.

Natiaisen kanssa väkerrettiin viikolla pikkulahjat päiväkodin opeille ja johtajalle; pussittelin tuollaiset söpöt pienet muffinssit, jotka oikeastaan ovat vessaan tai vaatehuoneeseen tarkoitettuja tuoksupesiä, ja liimailin kartongille pikkuiset tarrat. Natiaisen sain kirjoittamaan sisäsivulle oman nimensä ("siis viis kertaa, en jaksa äiti!").

Nyt onkin sitten edessä parin viikon päiväkotitauko, joka todellakin tekee hyvää Natskulle. Hän viihtyy päiväkodissa loistavasti, mutta päivät ovat pitkiä ja nyt on pojalla menossa semmoinen halailukausi, että oksat pois. Vähän väliä halaillaan ja pussaillaan, joten rento oleskelu tekee todella hyvää. Suuntaamme tuttuun tapaan Hämeeseen joulunviettoon eikä paluulippua ole vielä leimattu. Luvassa on sukulaisvierailuja, möllöttelyä, singstaria, seurapelejä ja pari jumppaakin olen saanut ohjelmaan mahdutettua. Siihen malliin on tullut syötyä suklaata jo tähän mennessä, että jumpalle on todellinen tilaus :-)

Onpa mukava aloitella joululoma, vaikka lunta ei olekaan. Eiköhän me kuitenkin saada joulu aikaiseksi ilman luntakin. Näillä mennään, niin sanoakseni. Mauri Kunnaksen joulukassista napatun kuvan myötä:

"Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella"

Joulupallona luokses pompin

Joulu on jo melkoisen lähellä. Tänä aamuna keittiömme muuttui muutaman tunnin ajaksi tonttujen joulupajaksi.

Natiainen oli viikonlopun mummolassa, joten saatoimme levitellä lahjat olkkariin ja ruveta paketoimaan.....tai siis minä käskytin ja Hidalgo paketoi parhaan kykynsä mukaan. Minun huolekseni jäi nauhojen laittaminen ja nimikorttien väsäily ja lisäily. Mukavan näköisiä paketteja niistä tuli; tänä vuonna olen tyytyväisempi kuin vuosiin. Löysin nimittäin askartelulaatikosta "Hyvää joulua" -leimasimen ja kun olin jossain vaiheessa ostanut noita yläkuvassa vasemmalla näkyviä pakettikortteja, niin olipas helppo homma leimata jouluntoivotus etupuolelle ja kirjoitella saajan nimi puolestaan kortin kääntöpuolelle.

Ihan söpöjä paketteja, eikös vaan? Ihmeen kivuttomasti homma tänä vuonna hoitui, kun olin kerrankin hankkinut lahjat jo hyvissä ajoin.

Ensimmäistä kertaa päätimme koristella joulukuusen jo hyvissä ajoin ennen joulua; tänäkin vuonna vietämme nimittäin joulun Hämeessä poissa kotikonnuilta. Natiainen halusi ehdottomasti osallistua koristeluun, joten hänet piti hakea mummolasta kotiin. Aloittelimme homman kasaamalla kuusen. Meillä on 150-senttinen muovikuusi, joka on toiminut mainiosti jo monta vuotta. Täytynee käydä hakemassa metsästä havuja, niin saadaan se tuoksukin torppaan.

Natiaista hakiessamme käväisin pikaisesti Järvenpään Kukkatalossa, josta oli "pakko" ostaa paketillinen vaaleita joulupalloja. Ihme kyllä sain pojat ylipuhuttua ja tänä vuonna kuusessamme on ainoastaan valot ja roikkuvia koristeita sekä tietysti joulutähti. Voi olla, että haen vielä jonkun kauniimman latvatähden, mutta kai tuokin kelpaisi. Näköjään muutama punainen pallo on kuuseen eksynyt, mutta toivoin, että tänä vuonna kuusessa olisi vain vaaleita koristeita. No, pystyn elämään noiden kanssa. Punainen virkattu kuusenalusmatto on kyllä sen verran kauhea, että jokin muu matto tuohon alle on saatava.

Pojat jäivät koristelemaan kuusta, kun minä läksin zumbailemaan. Palatessani kuusi näytti näin upealta!

Tästä on hyvä startata viimeiseen joulunalusviikkoon. Sovitaanko, ettei hössötetä liikaa? 

Viikonlopun saldoraportti

Ihana pitkä viikonloppu vetelee viimeisiään, joten ajattelin raportoida (lue: kehuskella) aikaansaannoksillani.

Aloitetaan joulukorteista. Tavoitteena oli saada kortit valmiiksi tämän viikonlopun aikana, mutta se ei ihan toteutunut, sillä ratkaisevalla hetkellä kultatussista loppui hönkä. Onneksi huomasin postin joulukorttikuoressa lohduttavan tekstin: deadline onkin vasta 13.12. joten minulla on vielä muutama päivä aikaa käydä ostamassa uusi kynä ja kirjoitella kortit loppuun. Kuoret on valmiiksi kirjoitettu ja pojat auttoivat postimerkkien liimaamisessa, joten ei tuossa mahdottomasti hommaa enää ole.

Piparitalo sentään saatiin valmiiksi. Ihan onnistunut tönö siitä tuli! Kiinnitin osat sokerikuorrutteella "normaalin" sulatetun sokerin sijasta ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvä neuvo (löytyi netistä, tietty). Paljon helpompi oli työstää osia, kun ei tarvinnut varoa sormien palamista. Tänään sitten käytiin Jumbossa ostoksilla ja tarkoitus oli etsiä taloon asukkaita ja ehkä jotkut led-valot. Clas Ohlsonilta ostimmekin joulupukin ja lisäksi sieltä löytyi kuin löytyikin pikkuruisia led-valoja sisältävä paketti. Kotona yllätys oli melkoinen, kun led-valot olivat violetit ja pukki puolestaan väriä vaihtava kaveri. No, pukilta taisi olla jo alunperin puhti pois, sillä hän ei kovin pitkään vilkkunut (taisi olla ihan hyvä juttu). Violetit valot mökissä on vissiin vaan siedettävä. Natiainen halusi laittaa muutaman lego-ukkelin talon asukkaiksi, joten piipussa on nyt olento ulkoavaruudesta, ovella Endorin kapinallinen ja ikkunalla peräti Anakin Skywalker. Luojan kiitos Tasavallan tykkialus ei mahdu laskeutumaan tälle pöydälle (Natiaisen mielestä se kyllä mahtuu ihan hyvin)!

Käväisin eilen ystävälläni Rva Napolikerholaisella ja vietettiin mukava iltapäivä, minä neuloen ja hän purkaen. Piipahdettiin myös Tapanilassa Mosa Interiors -putiikissa; ihan hauskan näköinen pulju. Ostin sieltä maidonvaahdottimelle kapoisan säilytysmukin sekä muutaman puisen joulukuusenkoristepallon, mutta enpä muistanut kuvata niitä.

Tässä eilisen iltapäivän tulos: jo pari kuukautta sitten aloittamani neuletakki on jo kohtalaisessa vaiheessa. Pitkän tauon jälkeen sain jatketuksi työtä ja nyt työ on siinä vaiheessa, että etupuolet ovat valmiit ja seuraavaksi on jatkettava selkäosa saman korkuiseksi. Kuten huomaatte, IHAN PIKKUISEN on pääteltäviä lankoja...huoh. Olikohan sittenkään järkevää käyttää seitsemää (7!) lankaa?!

Sain lainaksi Outi Pyyn Trashion-kirjan, jossa olikin tosi hienoja diy-juttuja. Inspiraatiolistalle päätyivät ainakin nahkapalahame (kuvitelkaa nahkapaloista väsätty kynähame...veery nice!) ja huivitoppi. Jäänkin täten miettimään, mistä saisin vuorokauteeni muutaman tunnin lisää???!!!

Jouluvalmisteluja

Tänään on vietetty vapaapäivää Suomineidon kunniaksi. Meillä lämmitettiin aamu(päivä)sauna reilun vuoden tauon jälkeen - saunassa on yleensä kuivausteline emmekä oikein ole saunojaporukkaa. Olihan se kuitenkin ihan mukavaa saunoa oikein ajan kanssa. Sytytin kynttilätkin saunaa sulostuttamaan, mutta ei siitä ollut paljonkaan iloa, kun ikkunasta tuleva päivänvalo söi kauniin kajon.

Saunan jälkeen rupesin joulukorttihommiin. Olen muutamaa joulua lukuunottamatta tehtaillut itse joulukortit (toisinaan on tarvittu Hidalgon vastentahtoista apua). Meillä valmistellaan kortteja suunnilleen 40 kpl ja onhan se myönnettävä, että kyllä niissä hommaa riittää. Joskus mietin, että hittoako niitä itse tekee, kun toisaalta kuitenkin haluaa päästä mahdollisimman helpolla. Joku epäloogisuus siinä on, sen myönnän. Oli miten oli, tänäkin vuonna ne täytyy värkätä, joten eihän siinä muu auttanut kuin ryhtyä rupeemaan. Tämän vuoden joulupostimerkki on muuten tosi kaunis. Saa nyt sitten nähdä, tuleeko noista korteista kivoja. Idea on pöllitty päiväkodin myyjäisistä ja sovellettu kotoa löytyneisiin tarpeisiin. Tavoitteena on saada kortit valmiiksi tämän viikonlopun aikana (ja pakkokin, kun lähetys-deadline lähenee).

Otin aamulla pakkasesta piparitaikinaa sulamaan. Sen nähdessään Natiainen toivoi piparkakkutaloa, joten homma laajeni alkuperäisestä muutaman piparin leivonnasta. Onneksi taikinaa oli jemmassa riittävästi ja sain kerralla osaset valmiiksi. Huomiselle päivälle jää sitten koristelu ja kasaaminen. Tunnetusti viimemainittu on haasteellisin osuus, joten loppuraportti on luvassa myöhemmin.

Toivottelemme täten kaikille iloista ja onnellista itsenäisyyspäivää!

Reissuraportti

Tänä viikonloppuna vierailtiin Länsi-Suomessa rakkaiden ystävien luona. Olen tuntenut Natiaisen A-Gummin ja hänen vanhempansa ekaluokasta lähtien eli vähän päälle 35 vuotta (härregud!). On muuten nähty ja koettu kaikenlaista kivaa noiden vuosien aikana. Useita uusiavuosia ja juhannuksia on vietetty isolla porukalla. Eräänä uutenavuotena ahtauduttiin 10 hengen voimin meidän perheen silloiseen ysikutoseen Saabiin. Noh, tämä tapahtui kultaisella 80-luvulla tai saattoi olla jopa 70-luvun lopussa; silloin lapset oli aina bileissä mukana ja autoilu oli ihan pikkuisen erilaista kuin nykyään. Toisella kertaa oltiin kesälomareissulla Ruovedellä. Viikon verran uiskenneltiin tuplaleveällä uimapatjalla ja takamukset paloivat. Meillä ei nähtävästi ollut ihan aina uikkareita. Pikkuveljeni sai toki olla leikeissä mukana; hänen tehtävänsä oli olla sängyn alla hiirenä. Melko reilua.

Tässä kyläpaikassa meitä pidellään aina kuin kukkaa kämmenellä, joten pitihän meillä olla jotain viemisiä: päiväkodin myyjäisistä hankitut tervasydän ja Angry Birds -joulupiparitikkari sekä muutamia joulutuotteita. Olipa joukossa yksi synttärilahjakin.

Perjantai-iltana vaan olla möllöteltiin ja nautiskeltiin. Ruoka oli todella makoisaa ja seura luonnollisesti erittäin mieluisaa, joten mikäs oli ollessa.

Lauantaina sen sijaan päätettiin lähteä samoilemaan Haukkavuoren maisemiin. Pontimena toimi ajatus makkaranpaistosta ulkoilualueella sijaitsevalla laavulla.

 

Makkaranpaistajan rooli maistui Natiaiselle. Myös Yoda valomiekkoineen oli näköjään eksynyt samalle reitille...

Puoli tuntia paluumme jälkeen alkoi tuulla ja sataa räntää, joten reissu oli täydellisesti ajoitettu. Illan tullen räntäsade loppui ja alkoi hiljalleen pakastua.

Tänä aamuna kuura peitti maan.

Mainio reissu kaikinpuolin!