Olen pitkään ihmetellyt, miten ihmiset viitsivät lakata kynsiään parin päivän välein joillain hienoilla koristelujutuilla. Tiedän, että varmaan joku olisi MINUSTA sitä mieltä, mutta oikeastaan totuus on vähän surkeampi: mun lakkaukset ovat useimmiten ihan perusvärejä ja korkeintaan jotain glitteriä päälle. Koska en osaa käyttää ollenkaan noita pikakuivattajia (tuntuu, että ne aina vaan pilaavat lakan), lakkatouhuihini kuluu aina ihan määrättömästi aikaa. Niin nytkin. Aloitin urakan jo eilen lakkaamalla pari kerrosta mudanharmaalla Kanarialta ostetulla Lola-lakalla. Tänä aamuna kahvinjuonnin lomassa vetäisin siihen päälle glitterit Lumenen Natural Code -glitterilakan sävyllä 56 Sparkle Burst, jota ehkä olen jo kehunut (?). Jos en ole, niin kehun nyt. Tosi kiva ja hauskannäköinen lakka ja sopii erinomaisesti nudelakan päälle. Kuvanlaatu ei taaskaan ole kovin kehuttava, mutta kaipa tuosta nyt jonkun käsityksen saa. Glitterilakka on yleensä siitä mahtava, että pienet lohkeamat eivät näy.
Lakkatouhujen jälkeen olen lähinnä ommellut, siis ompelukoneella (tosin kyllä välillä tehtiin Natiaisen kanssa Autot-palapeli). Meikäläisen ompelut ovat erittäin harvoin mitään kovin upeaa. Enimmäkseen tuunailen ja korjailen jotain olemassaolevaa. Aloitin hommat korjaamalla Natiaisen takin ripustuslenkin, joka oli päässyt katkeamaan. Sen jälkeen tartuin hommaan, jonka sain kontolleni viikon takaisista päiväkodin joulukatumyyjäistalkoista. Kyse on siitä, että täällä Keravalla pidetään vuosittain marraskuun lopulla yksityisten päiväkotien joulukatumyyjäiset. Isoin juttu myyjäisissä taitavat olla arpajaiset (jokainen arpa voittaa), mutta niiden lisäksi tehdään myyjäisiin kaikkea mukavaa myytävää. Tätä varten pidetään yleensä lokakuussa myyjäistalkoot, joissa siis mekin Hidalgon kanssa viime viikonloppuna ahkeroimme. Herrahenkilö keskittyi omassa tiimissään väsäämään tervanarusta ja rautalangasta sydämenmuotoisia saunatuoksuhärpäkkeitä, joista tuli sivumennen sanoen aivan mainioita, kun taas minun osakseni ompelukoneen käyttäjänä ja taitajana tuli jälleen kerran ompelusuoritus. Tällä kertaa oli päätetty valmistaa kissan ja nallen muotoisia ovistoppareita, jotka sitten ompelun jälkeen täytetään hiekalla ja vanulla. Ihan mahtava idea, jos minulta kysytään! Ihan kaikkia katteja ja nalleja ei ehditty talkoissa ommella, joten otin muutaman setin kotiin ommeltavaksi ja tämä siis oli nyt homman nimi.
Tässä valmiiksi ommellut, täyttöä vaille valmiit elukat. Silmät on tehty napeista ja täyttöä varten on jätetty sivuun pieni aukko. Tarkoitus on täyttää stopparin alaosa hiekalla ja yläosa vanulla (jotta stopparista ei tule liian painava).
Tässä demonstraatio valmiista tuotteesta. Eikös vaan olekin hurmaava! Aion kyllä ostaa tämän nimenomaisen kisun tai jonkun kaverinsa ihan meille omaan kotiin! Myyjäiset muuten järjestetään lauantaina 23.11. klo 9-13.30 Keravan kävelykadulla, joten tervetuloa sinne sankoin joukoin. Huom. Tämä ei ole sponsoroitu mainos :D
Harmaa sunnuntai jatkui harmaiden verkkareiden tuunauksella. Olen jokunen vuosi sitten saanut Laivatyttö A:lta (terkkuja muru!) harmaat Casallin verkkarit, jotka ovat muuten tosi kivat, mutta vyötärönauha on tosi tiukka. Casallin kuteet yleensäkin ovat aika pientä kokoa ja vaikka nämä aikoinaan olivat mulle sopivat, niin nytpä oli vyötärö tiukka minullekin (tarttiskohan tehrä jotain?!). Materiaali on kivaa ohutta trikoota ja malli on mukavan rento ja niinpä päätin tuunata pökät sopiviksi. Eilen katsoessamme Viisi Legendaa -leffaa purkasin koko vyötärönauhan pois ja siinä olikin tekemistä. Noin tuhatmiljoonaa tikkiä purettuani olin ihan loppu ja jätin ompeluosuuden tälle päivälle. Nyt sitten ompelin ensin vyötärönauhan päälipuolen ('päälipuoli' ei kyllä näytä eikä tunnu oikealta sanalta, mutta menköön, kun en parempaakaan tähän hätään keksi) kiinni pöksynreunaan. Sen jälkeen käänsin vyötärönauhan kaksinkerroin ja ompelin toisen reunan kiinni aiempaan saumaan housun sisäpuolelle. Lopuksi tikkasin vielä päältä suoralla ompeleella siistin tikin, joka tasoitti hieman aaltoilevan sauman mukavasti.
En siis laittanut vyötärölle mitään kuminauhaa. Näiden on tarkoitus olla kotihousut, joten riittää, kun ne juuri ja juuri pysyvät päällä. Eivät muuten kiristä eivätkä purista enää!
Collarikangasta on myös viimeisin hankintani: ihana iso collegepaita, jonka bongasin paikallisesta Seppälästä. Parikymppiä se muistaakseni maksoi ja tykkään tästä ihan kamalasti!
Paidassa on toisella olkapäällä strassikeskittymä ja kimaltavia ihanuuksia on ripoteltu paidan etuosaan muutenkin. Tyylin täydentävät pudotetut hihat. Enpä olisi uskonut, että vielä joskus tykkäisin 'kolitsipaidasta' näin paljon! Kapoisien pöksyjen kanssa paita on kertakaikkiaan ihana.
Iloista sunnuntaipäivän jatkoa toivottelee nimimerkki 80-luvulle jämähtänytkö?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti