Tunnustuksen innoittamana keskellä yötä.....

Voi jee! Meikän blogihan on vasta puolisen vuotta vanha, joten en odota mitään suurta yleisöä näille jutuille. Facebookiin linkkaan yleensä tarinani ja muutamalla peukutuksella minut saa oikein tyytyväiseksi. Nyt kuitenkin illan päätteeksi (Hidalgo pikkujouluissa, Natiainen isossa sängyssä unikaveria odottelemassa, minulla katsottuna Jennifer Lopezin romcom ja juotuna pari viinilasillista) eksyin vielä nettiin ja mitä löysin? Tunnustuksen! Kiitos Masha! Käsittääkseni nyt pitäisi laittaa tuo tunnustus eteenpäin 10 kivalle blogille...palataan asiaan postauksen lopussa.

Mashan ihanista portaista inspiroituneena rupesin samantien ottamaan kuvia meidän portaikosta. Asumme siis tässä -74 rakennetussa talossa, jonka portaikko on ehdottomasti yksi niistä syistä, miksi ylipäätään tähän kotiin päädyimme. Tammiset portaat, metalliset kaiteet ja selkeä, lapselle(kin) turvallinen muoto väliportaineen - nämä portaat ovat edelleen tosi coolit!

Sytyttelin tänä iltana kynttilät portaikkoon varmaan ensimmäistä kertaa tänä syksynä. Kuvat eivät tee oikeutta tosi kivalle näkymälle (tuskin kenellekään on enää tässä vaiheessa yllätys, että kuvani eivät ole kummoisia). Näin jälkikäteen tulee mieleen, että olisihan kuvausta voinut kokeilla ihan ilman kattovaloakin...noh, toisella kertaa sitten.

Seinällä riippuvasta tilkkupeitosta sen verran, että se on äitini vuonna 2009 tekemä tilkkutyö. Äidillä oli pahimmanlaatuinen aivosyöpä ja tämä tilkkutyö oli hänen viimeinen ponnistuksensa. Työ tuli valmiiksi eräänä maaliskuisena torstaina ja saman viikon lauantaina hän ei enää kyennyt nousemaan sängystään. Onneksi tätini, äidin kaksossisko, ehti hätiin, ja äiti saatiin hoitokotiin, jossa hänellä jo oli paikka. Kesäkuussa äiti sitten kuoli. Olen ihan varma, että äiti oli päättänyt saada tuon työn valmiiksi ennenkuin luovuttaisi taistelun syöpää vastaan. Puhekyky oli hoitokotiin vietäessä jo niin huono ja äidin voimat vähissä, että tästä ei ehditty koskaan jutella.

Peitossa on sinisiä ja punaisia neulottuja tilkkuja, joihin kuhunkin on ommeltu Natiaisen ekan elinvuoden valokuvista kankaalle painettu kuva, yksi kussakin ruudussa. Onneksi äiti ehti nähdä pienokaisen elämän alkutaipaleen, vaikka hänen oma elämänsä päättyi aivan liian aikaisin, 60-vuotiaana.  <3

Joo mutta niihin blogitunnustuksiin. Unikkotunnustuksesta on siis kyse. Älkää kysykö, mikä juttu tämä on - minulla ei ole aavistustakaan, mutta näköjään tämän unikkokuvan myötä annetaan "kivan blogin tunnustus" eteenpäin. Surkeat IT-taitoni hädin tuskin riittivät kuvan kopioimiseen tähän, mutta näköjään mukana tuli jotain muutakin, jota en saa pois. Siis olkoon.

Saankohan 10 blogia kasaan? No, tästä lähtee.

Diagnoosi: Sisustusmania

Vaniljahouse

Sydämellä tehtyä

Uutta vanhaa lainattua

Punaista ja makeaa

Viilankantolupa
Rillan koti
Koti asemalla
Pieniä unelmia - elämän murusia
Kohta kotona

Huh, sainpa kymmenen kasaan! Näitä blogeja luen vähintään viikottain. Muutenkin blogi-innostukseni on vähän niinkuin räjähtänyt käsiin... Listasin tähän pääasiallisesti sisustus/lifestyle-blogeja; en edes kehtaa sanoa, kuinka monta kosmetiikka/kauneus/muoti/hömpötysblogia vilisee silmissä... enkä laittanut tähän sitä inspiroivinta eli Kalastajan Vaimoa - hän todellakin on minun tyyli-idolini :D

No juu. Postaan tämän aamuhämärissä, vaikka tein jutun yöllä. En vaan jaksanut ruveta siirtämään kuvia siinä vaiheessa. Nyt on pakko kiiruhtaa päiväkodin joulukatumyyjäisiin (järjestäjinä kymmenkunta paikallista yksityistä päiväkotia), joissa oma osani on toimia vastuullisena arpajaisvoittojen jakajana...hauskaa lauantaita itse kullekin!