sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Pretty good weekend

Eilinen oli tehokkaanpuoleinen päivä. Aamuhämärissä kiiruhdin keskustaan, jossa pidettiin vuotuiset yksityisten päiväkotien joulukatumyyjäiset. Käsitöitä, arpoja, joulupukkia, lasten laulua jne. Oikein mukavaa ja leppoisaa! Meikäläisen osana oli tänäkin vuonna arpajaisvoittojen jakelu. Homma sujui rutiinilla, sillä olen ollut samoissa hommissa jo kolmissä myyjäisissä.



Olipa huippujuttu, että tänne muuttaessamme tulin samoilleeksi netin syövereissä (silloinkin!). Ihan googlaamalla löytyi tämä kaupungin toisella laidalla sijaitseva päiväkoti, joka oli juuri tuolloin laajentumassa. Natiainen pääsi upouuteen ryhmään, jota oltiin juuri perustamassa. Päiväkotihan on todella iso, yli 100 lasta, mutta paljon on opejakin. Kaupunki sen sijaan ei ole iso, joten etäisyys on siedettävä ja lapsonen erittäin hyvissä käsissä. Ensi vuonna on edessä eskarivuosi ja se onkin sitten aika iso juttu.

Sirkusjumpan jälkeen kestiteltiin vieraita ja illemmalla sain parsittua taannoin esitellyt villasukat. Olen saanut nämä aikoinaan Lappeenrannan-tädiltä ja ovat tietysti hyvät ja lämpimät. Eihän näitä raaski pois heittää!


Neulominen on muuten ihanaa. Tulin taas kerran tähän tulokseen, kun aloittelin salaista projektia. Tähän hommaan liittyy keltainen lanka ja  kerron siitä myöhemmin lisää.


Illan päätteeksi surffailin hieman netissä....ja löysin ilokseni Neelalta Kohta kotona -blogista Arjen luksusta -haasteen, jonka ideana oli listata kolme omaa arkeani kohottavaa juttua. Haasteeseen liittyi kaupallinen osio, jonka jätän tästä pois, mutta katsotaanpa, saanko kolme arjen luksusjuttua kirjattua.

Numero Uno on tietysti kahvi. Olen oppinut juomaan kahvia vasta kolmikymppisenä muutettuani pääkaupunkiin. Osansa saattoi olla Cafe Esplanadin muhkeilla korvapuusteilla, joita ei kehdannut ilman kahvia tilata...no ei vaan. Toden totta muistan ensimmäisen juoneeni kahvia Cafe Esplanadissa ja silloin tajusin, että kahviin VOI ja SAA laittaa paljon maitoa. Sen jälkeen olenkin tullut tunnetuksi "sinä outona tyyppinä, joka juo maitoa kahvilla".

Arkisin juon päivän ensimmäiset kahvit työpaikalla. Meillä on siellä Nespresso-kahvikone, josta saa todella hyvää kahvia. Ihme kyllä, minun suosikkini on musta Ristretto, johon lurautan maitonvaahdottimesta annoksen maitovaahtoa...ja kyllä, vielä puolikkaan toistakin.

Viikonloppuaamuisin herättyäni suuntaan suunnilleen ensimmäiseksi kahvinkeittimelle ja laitan kahvit tulille. Pahoittelen termiä, mutta näin meillä sanotaan, kun ruvetaan kahvinkeittoon "pannaas kaffe tulille". Ei liene yllätys, että juureni ovat Hämeessä ;-)


Lisään kahvinporojen päälle yleensä vaniljajauhetta ja kanelia, ehkä myös kardemummaa. Vaahdottelen maidon Clas Ohlsonilta ostamallani pikkuruisella vaahdotintyökalulla ja liruttelen kuppiin maidon ja kahvin samanaikaisesti (sillä ON vaikutusta makuun, onhan?!). Päälle ripsautan kardemummaa tuoksutuntuman varmistamiseksi. Ylläolevassa kuvassa kahvissa on lisukkeena muutama lusikallinen kermavaahtoa, mutta se on kyllä aika harvinaista. Useimmiten nautiskelen aamun aikana 2-3 mukillista kahvia, lehtiä lukien ja aamuista nauttien. Meillä on sellainen sääntö, että ruokapöydässä ei lueta, paitsi viikonloppuaamuisin. Natiainen saa tällöin halutessaan katsella välillä telkkaria ja tulla sitten takaisin syömään, mikä ei todellakaan ole sallittua muulloin. Kokonaisuudessaan aamiaispöydän ääressä saattaa kulua parikin tuntia.

Arjen luksusjuttu numero kaksi taitaa olla kynsilakka. Olo on paljon huolitellumpi, kun on lakat kynsissä. Valitettavasti lakkaustaitoni eivät ole kummoiset, joten ihan perussetillä mennään. Mitään leimauksia tai muita en harrasta. Glitteri- ja konfettilakat ovat ehkä villeintä, mitä olen saanut kokeiltua (alimmassa kuvassa on kynsitarroja, mutta kynteni ovat liian kaarevat, jotta ne näyttäisivät hyvältä). Yleensä kokeilut tyssäävät täydellisyydentavoitteluuni. Haaveilen siitä, että vielä joskus olisi varaa ottaa geelikynnet vaikkapa vuoden ajaksi. Noh, veikkaan, ettei tule tapahtumaan.





Mikähän olisi kolmas arkeani kohottava asia? Ai joo! Sehän on oma auto! Työmatkani pituus on melko tarkalleen 30 kilometriä, josta ehkä 1/3 kaupunkiajoa, 1/3 moottoritietä ja 1/3 kehäkolmosta. Onhan se pirun stressaavaa oinasluonteelle, mutta kohtuullisen  hyvin nykyisin siedän niitä muita idiootteja. Itsehän luonnollisesti ajan paremmin, hehee. Totta puhuen aina välillä huomaa omassakin ajossa parantamisen varaa; tällä hetkellä projektinani on huomioida suojatiellä liikkujia paremmin. Kuinka usein ajankaan suojatien ohi antamatta tietä kadunvarressa odottavalle kävelijälle. TAHDON huomioida heidät paremmin ja antaa tietä, mutta usein aivot rekisteröivät kulkijan vasta kun on jo liian myöhäistä jarruttaa suojatien eteen. Vaaratilannetta ei toki synny, mutta tahtoisin olla kohteliaampi! Varsinainen paheeni on ylinopeus. Muuten koitan noudattaa liikennesääntöjä orjallisesti (esimerkiksi näytän vilkkua, vaikka tie olisi aivan tyhjä), mutta kaasujalka on aika raskas. Myönnän ja pahoittelen, mutta en aio muuttua tässä suhteessa.



Niin tosiaan, se auto. Oma amalfinvalkoinen kärryni <3. Ostin sen viime vuonna, itse asiassa tarkalleen 1,5 vuotta sitten (Hidalgon avustuksella toki) ja kyseessä on siis Audi A1. Aiempi, ensimmäinen autoni oli Audi A2 ja tykkäsin siitä kuin hullu puurosta. Tämä nykyinen sulotar on toki persoonattomampi ja vihaan valkoista väriä, kun se on aina likainen (kuten kuvasta näkyy; eipä paljon kuvankäsittely auta...), mutta tokihan A1 on Auto isolla A:lla.


Muistan joskus vuosia sitten lukeneeni Hesarin Autoliitteestä kullanarvoisen ajo-ohjeen: "kiihdytetään napakasti tavoitenopeuteen". Voi kun tämä ohje olisi raapustettu jokaisen auton kojelautaan tai vaikka rattiin siten, että kuski näkisi sen aina lähtiessään ajamaan... Yksi pahimmista jutuista, mitä tuolla liikenteessä voi tehdä, on körötellä moottoritien liittymästä kävelynopeudella muun liikenteen sekaan. Hei oikeesti, painakaa sitä kaasua siten, että teillä on sama nopeus kuin sillä muulla liikenteellä! Okei, jo riittää ajo-opetus. Audistahan minun piti kertoa. Tykkään siis siitä, että pikkuinen kärryni kiihtyy nopeammin kuin minä itse; johtunee siitä, että auto on niin kevyt. Nyt kun olen oppinut autoni kaikki kommervenkit, niin ajelu on todella mukavaa ja miellyttävää.

Kurkku oli illalla todella kipeä; se on kipuillut jo parisen viikkoa aina iltaisin ja usein myös aamulla. Päivän kuluessa kipu häipyy vain palatakseen taas iltasella. Lämmittelin yömyssyksi Blossa-Marlin glögi-naapurin tädin mustaherukkamehu-vesi-mukillisen ja voilá, aamulla kipu oli tiessään! Uskon, että mikstuuran ratkaiseva osanen oli tuo mustaherukkamehu, hehe!

Tänään oli sitten shoppailua tiedossa. Tapasin rakkaan ystäväni Neiti O:n Sellossa. Tehtiin muutamia ostoksia (oltaisiin tehty enemmänkin, jos olisi ollut aikaa) ja käytiin pizzalla. Minä ostin Natiaiselle yöpuvun (musta-harmaaraidallinen; kommentti oli "aika tylsä") ja lisäksi löysin muutaman aarteen:


Hurmaavat buutsinilkkurit löytyivät Biancosta naurettavaan 35 euron hintaan. Sisäpohja on nahkaa ja väri - no joo, kuuluu todellakin meikäläisen värikarttaan!!



Uudet tosi mageet viininpunaiset vetoketjufarkut löytyivät Gina Tricotista, pilkkahintaan nekin. Ostin myös viininpunaisen kirjainhuivin ja sinisen "lentoemäntähamosen" ja koko touhusta yhteensä maksoin peräti 34,95 € - ihan saman verran kuin buutseistakin! Jotenkin minusta on vaan äärimmäisen tyydyttävää tehdä löytöjä noista ketjuliikkeistä.

Saatuamme ostosnälkämme tyydytettyä kävimme vielä Classic Pizzassa herkuttelemassa (joo ei tosiaan ollut vhh-viikonloppu) ja sen jälkeen suuntasin kotiin ja zumbailemaan. Päivän päätteeksi rauhoittelin jälkikasvun raivarit ja siinäpä se viikonloppu sitten olikin. Pretty good I think!

2 kommenttia:

  1. Kivoja ostoksia olet tehnyt! :) Ja täällä toinen outo tyyppi joka lorauttaa maidon sekaan hieman kahvia. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ihmetystä herättää myös tapani lämmittää maito mikrossa (myös kylässä)...mutta kyllähän tutut ovat jo tottuneet näihin mun tapoihin, hih!

      Poista