Hemnes meets decoupage

Yksi onnistuneimmista tuunauksistani (toistaiseksi) on mielestäni tämä lipasto. Alkujaan se oli mustanruskea Hemnes, Ikeasta tietty. Palveltuaan aikansa tummana päätin sutaista sen valkoiseksi. Nyt pinnassa on kaksi kerrosta valkoista Otepohja-maalia. En karhentanut pintaa yhtään ja se on myöhemmin kostautunut lukuisina kolhuina. Maalipinta lohkeaa näköjään tosi helposti.

Aika monta iltaa meni kuvia valitessa ja leikellessä ja sommittelu vei tietysti hetken jos toisenkin. Vaikka kuvia pystyy jonkin verran sommittelemaan etukäteen, lopullisen muodon ja järjestyksen kuvat saavat vasta lakkausvaiheessa. Käyttämäni decoupage-lakka on myynnissä ainakin Sinellissä ja se kuivuu sen verran nopeasti, että hirveän paljon ei kuvia pysty siirtelemään. Itse olen toistaiseksi käyttänyt pääasiassa aikakauslehdistä leikattuja kuvia, joissa paperi on suhteellisen tanakkaa. Voi olla, että lahja- tai hyllypaperi toimisi hieman eri tavalla; todennäköisesti ainakin repeilisi helpommin.

Siveltimia olen ostanut ainakin Clas Ohlsonilta ja Sinellistä, mutta hinnasta ja jäljestä päätellen ainakaan nämä yksilöt eivät taida olla kovin laadukkaita. Jonkin verran siveltimet tekevät raitaa, mutta ei se hirveästi tässä hommassa haittaa. Enemmänkin tuo raitaefekti vaikeuttaa akryylivärien käyttöä, josta laittelen enemmän juttua jossain vaiheessa.

Decoupage-lakkaa olisi varmaan paras käsitellä kumihanskojen kanssa, mutta kuvien sommittelu käy silloin mahdottomaksi, joten ainakin itse olen tehnyt homman paljain käsin. Haittapuolena on lakan ja paperinukan kuivuminen sormenpäihin, ja niitä on joskus hinkuteltu oikein urakalla puhtaaksi....ei ole ihan helppo homma. Kannattaa kuitenkin tehdä puhdistus välittömästi homman jälkeen, niin lakka ei ehdi kuivua ehkä ihan täysin. Voi olla, että käsien rasvaaminen etukäteen auttaisi myös asiaa....

Lipasto on tällä hetkellä olohuoneen nurkassa. Aasinkorva viihtyy ihanasti tuossa ikkunan äärellä; se saa koko päivän valoa, mutta ei milloinkaan suoraa auringonpaistetta. Pahvitaideteos (kuulemma puu) ja oksateos, jonka alaoksalla linnunpesä, ovat pienen taiteilijamme päiväkotihommia. Minusta ne ovat hurmaavia töitä ja ansaitsevat ehdottomasti tulla nähdyksi. Ikkunanpuitteissa taka-alalla komeilee jo edesmenneen äitini puhtaaksi kirjoittama puhe valmistujaispäivältäni vuodelta 2002. Hän piti itse tuon puheen ja kirjoitti sen myöhemmin puhtaaksi samoin kuin etsi tauluun pöndeltä kehykset. Meillä on itse asiassa toinenkin ihan vastaavanlainen taulu, johon kirjoitetun tekstin äiti samoin koosti häissämme pitämästään puheesta. Tuunauskärpäsen pureman olen siis tainnut saada jo äidinmaidossa :D